30.6.2014
Meillä on takana on täydellinen Iskelmä Festivaali, joka oli todellakin täynnä laulun aiheita.
Olen huutanut ilosta, huutanut vapaudesta ja huutanut onnesta kolme päivää, ja nyt mun ääneni on aivan mennyttä kalua. Tällä hetkellä mä kuuntelen Paulaa, ja laulan tahdissa Sata Kesää, Tuhat Yötä -kappaleen ja huomaan kuulostavani aivan samalta kuin Koivuniemi itse.
Vilkaiseppa tästä, jos haluat hieman pohjatietoa: http://matkamiete.blogspot.fi/2014/04/ilmeisesti-matkakilpailut-eivat-ole.html
Vie mut kotiin uudelleen, sanoin kuskille eilen. Vaikka en ollutkaan lähtövalmiina, takaisin kotiin oli palattava. Olo on kuin olisi ollut maailman toisella puolen, vaikka oikeasti oltiin vain Himoksella parin sadan kilometrin päässä.
Automatka alkoi torstaiaamuna aamulla kello kymmenen, mainiossa aurinkoisessa säässä.
Sääennusteita kun etukäteen katseltiin, vaikutti uhkaavasti hirvittävän kylmältä ja sateiselta. Varusteissa olikin mukana kertakäyttöiset sadetakit ja toppatakit. Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Loppujen lopuksi kastuimme Eveliinan kanssa vain kerran Kaija Koon keikan jälkeen, kun taivaalta alkoi tipahdella rakeita ja vettä runsain määrin. Se kuuluu festarielämään!
Mulla olis paljon sanottavaa näistä festareista, mutta en tiedä mitä sanoa. Olen siis niin sanotusti jäänyt sanattomaksi kokemuksen mahtavuudesta.
Majoituspaikkamme oli siis yksityishenkilön asunto kahdeksan kilometrin päässä festarialueelta. Jos hotelliin tai mökkiin haluaa majoittua vuoden 2015 festareilla, majoitus olisi pitänyt varata jo tänä aamuna, joten jos (ja töiden salliessa, kun) ensi vuonna hilipasen festareille uudestaan saan majoittua samaan paikkaan uudestaan.
Esiintyjät, herranjestas, esiintyjät. Ei mitään sanottavaa. Olen nähnyt kaiken, virallisesti aivan kaiken. Turhaan en fiilistellyt tätä reissua päivittäin etukäteen. Linkki mun tekemään Iskelmäfestarisoittolistaan, josta löytyy satoja kappaleita, joita festareilla kuultiin, on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=exzh763CAN4&list=PLz2legyB_7dmZ9VPiQVZCuZUyoCOf079R
Jari Sillanpää ja Iskelmän toimituksen Gangnam Style -tanssi.
Haloo Helsinki! sai festariväen syttymään kunnolla ensimmäistä kertaa, mut ainakin, koska rakastan niiden Rakkaus-biisiä.
Popeda pisti koko yleisön tanssimaan ja huutamaan, sekä laulamaan Suvivirren. On pitkä kuuma kesä, ja mä aion elää sen!
Juha Tapio hyppäsi muutaman kerran lavalta alas yleisön joukkoon ja käväisi parin metrin päässä meistä. Hän veti torstain parhaan shown.
Neljänsuora, hurmaava, hurmaava bändi veti Stigin kanssa biisin Kesä vielä jäädä vois.
Juha Tapiokin muuten käväisi Suvi Teräsniskan kanssa lavalla rallattamassa Pettävällä Jäällä -biisiä, siitäpäs minä vasta innostuin.
Kaija Koo sekoitti mun pääni, koska Kaijan musiikki on mulle älyttömän tärkeää, erityisesti biisi Vapaa ja uusi innostukseni kohde, Tinakenkätyttö sekä Vanhaa suolaa. Kaijan Supernaiset -biisin tahtiin tanssi koko Himos Areenan tanssilattia kolme päivää. Harmi, kun Kaijan keikka meni päällekkäin Jannika B:n kanssa, jouduin jättämään Jannikan siis pois ohjelmastani.
Koko festivaalien positiivisin yllättäjäparivaljakko: MATTI JA TEPPO. Tämä upea kaksikko heitti sen verran hyviä vitsejä, että koko yleisö nauroi, ja esitysten aikana huvitti heidän tanssiliikkeensä. Heillä oli siis kunnon Stand Up & Party Rock -show. Rakastuin.
Lauantaina veti Lauri Tähkä, joka ilmeisesti iski yleisöön kuin leka päähän. Itse en niinkään Lauria fanita, vaikka onhan hänelläkin upeaa musiikkia!
Paula Koivuniemi ja Yö, molemmista pidin erittäin paljon. Yötä oltiin Even kanssa katsomassa hyvinkin läheltä (kuten myös melkein kaikkia muitakin artisteja) ja huudeltiin Poria niin, että Olli varmasti kuuli... :D
Ääntä minulla ei enää ole, palautuuko se ikinä, sitä en tiedä, mutta ainakin voin nyt imitoida Paula Koivuniemeä. Rakastan festareita.
Jos mä olin ennen iskelmäfani, nyt oon sitä vielä enemmän.
Näin se kesäloma toimii!
23.9.2014
Huhhuh. Onpas jänskää lukea tuota tekstiä. Mä kirjoitin sen kolmisen kuukautta sitten, mutten koskaan julkaissut, koska se ei tyydyttänyt kielellisesti. Eikä muuten tyydytä vieläkään, mutta säilytän sen tässä kontekstissa alkuperäisenä, koska lukiessa tuota pätkää mieli palaa ihaniin fiiliksiin, aikaan kun vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä... Olen taas onnellinen, huoleton, toiveikas, iloinen lomalainen. Kaikki hyvä (ja paha) ja hyvä on vielä kokematta...
Tää olikin hyvä juttu, tää muistelukirjoitus. Hymyilen tätä muotoillessani. Olin kesällä onnellinen, ja niin olen nytkin. Muistot ovat, ystävät hyvät, maailman paras asia. Mä käytän vaikka kaikki rahani tällaisten kokemusten luomiseen. Koska elämästä pitää nauttia, eikä vain odottaa, että jotain tapahtuu ja tulee onnelliseksi. Lämmittää tätä p*rkeleen kylmää syysiltaa nämä kuumat festarimuistelut!
Mä kävin kesällä myös Blockfesteillä, jotka järkättiin 1.8.-2.8. Tampereella. Hotellit ja liput varailtiin ja osteltiin jo hyvissä ajoin keväällä.
Blockfestien ja Iskelmäfestivaalien suurin ero mulle henkilökohtaisesti oli se, että Iskelmäfestareilla pääroolissa oli musiikki, mutta Blockfesteillä taas hauskanpito. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta rakastan iskelmää. Blockfestien hip hop- ja rapmusiikki taasen ei ole mun sydäntä lähinnä, joten Blokit meni chillailuksi VIP-alueen nurtsilla pehmeillä säkkituoleilla... Paitsi! Snoop Dogg, häntä en ikinä unohda, mahtava, mahtava fiilis. Teltassa, jossa päälava oli, ei tosin siltä savun määrältä pystynyt hengittämään...
Muuutta joo, oli oikein leppoisat ja chillit karnevaalit. Niistä silti opin sen, että ikinä, en ikinä enää isoa artistia yritä päästä eteen katsomaan. Kun Cheek esiintyi lauantaina mä hilikuttelin oviaukossa, jotta poistuminen olisi helppoa, eikä tulisi lyödyksi ja tönityksi, kuten perjantaina Snoop Doggin keikalla...
Lisäksi näiden kaksien festareiden suuri ero oli myös festariväen keski-ikä. On helppo arvata, kummassa oli vanhempaa porukkaa. Blockfesteillä todettiin Reetan kanssa, ettei olla ikinä nähty niin montaa nuorta samassa paikassa samaan aikaan. Mukana matkassa oli myös Essi, Roosa ja Sanna. Kiitos seurasta, näin kaksi kuukautta myöhässä.
Yksi "hauska" juttu sattui Omenahotellissa - siellä rämähti palohälytys soimaan juuri, kun oltiin kaikki nukahdettu. Siinä sitten koko väestö kipitti portaita alas ulos kökkimään. Mitään paloa ei ollut, mitään paloautoa ei tullut, joten päästiin pian takaisin unten maille. Onneksi, koska rakastan nukkumista ehkä jopa juhlimista enemmän. En sentään, mutta melkein.
Iih. Muistot on kyllä parhaita!
PS. Videoiden heikko laatu ottaa muakin päähän, joten en lataa niitä tämän enempää vaikka mulla niitä olis miljoonia... :) Lisäks ne ei taida näkyä kännykällä, idk...
Meillä on takana on täydellinen Iskelmä Festivaali, joka oli todellakin täynnä laulun aiheita.
Olen huutanut ilosta, huutanut vapaudesta ja huutanut onnesta kolme päivää, ja nyt mun ääneni on aivan mennyttä kalua. Tällä hetkellä mä kuuntelen Paulaa, ja laulan tahdissa Sata Kesää, Tuhat Yötä -kappaleen ja huomaan kuulostavani aivan samalta kuin Koivuniemi itse.
Vilkaiseppa tästä, jos haluat hieman pohjatietoa: http://matkamiete.blogspot.fi/2014/04/ilmeisesti-matkakilpailut-eivat-ole.html
Vie mut kotiin uudelleen, sanoin kuskille eilen. Vaikka en ollutkaan lähtövalmiina, takaisin kotiin oli palattava. Olo on kuin olisi ollut maailman toisella puolen, vaikka oikeasti oltiin vain Himoksella parin sadan kilometrin päässä.
Automatka alkoi torstaiaamuna aamulla kello kymmenen, mainiossa aurinkoisessa säässä.
 |
| Kiikoisten ABC ja Eve ja äitini ystävä Mari |
Mulla olis paljon sanottavaa näistä festareista, mutta en tiedä mitä sanoa. Olen siis niin sanotusti jäänyt sanattomaksi kokemuksen mahtavuudesta.
Majoituspaikkamme oli siis yksityishenkilön asunto kahdeksan kilometrin päässä festarialueelta. Jos hotelliin tai mökkiin haluaa majoittua vuoden 2015 festareilla, majoitus olisi pitänyt varata jo tänä aamuna, joten jos (ja töiden salliessa, kun) ensi vuonna hilipasen festareille uudestaan saan majoittua samaan paikkaan uudestaan.
Esiintyjät, herranjestas, esiintyjät. Ei mitään sanottavaa. Olen nähnyt kaiken, virallisesti aivan kaiken. Turhaan en fiilistellyt tätä reissua päivittäin etukäteen. Linkki mun tekemään Iskelmäfestarisoittolistaan, josta löytyy satoja kappaleita, joita festareilla kuultiin, on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=exzh763CAN4&list=PLz2legyB_7dmZ9VPiQVZCuZUyoCOf079R
Jari Sillanpää ja Iskelmän toimituksen Gangnam Style -tanssi.
Videoo
 |
| Haloo Helsinki! |
Kuuma kesä
Juha Tapio hyppäsi muutaman kerran lavalta alas yleisön joukkoon ja käväisi parin metrin päässä meistä. Hän veti torstain parhaan shown.
Neljänsuora, hurmaava, hurmaava bändi veti Stigin kanssa biisin Kesä vielä jäädä vois.
Juha Tapiokin muuten käväisi Suvi Teräsniskan kanssa lavalla rallattamassa Pettävällä Jäällä -biisiä, siitäpäs minä vasta innostuin.
Kaija Koo sekoitti mun pääni, koska Kaijan musiikki on mulle älyttömän tärkeää, erityisesti biisi Vapaa ja uusi innostukseni kohde, Tinakenkätyttö sekä Vanhaa suolaa. Kaijan Supernaiset -biisin tahtiin tanssi koko Himos Areenan tanssilattia kolme päivää. Harmi, kun Kaijan keikka meni päällekkäin Jannika B:n kanssa, jouduin jättämään Jannikan siis pois ohjelmastani.
Tinakenkätyttö
Kattokaa moovssit tossa ylemmässä!
Loppushow
Paula Koivuniemi ja Yö, molemmista pidin erittäin paljon. Yötä oltiin Even kanssa katsomassa hyvinkin läheltä (kuten myös melkein kaikkia muitakin artisteja) ja huudeltiin Poria niin, että Olli varmasti kuuli... :D
Jenni Vartiainen päätti festarit, hiukan haikea meininki oli mulla ainakin. Toisaalta ei, koska olin katsomassa häntä yksikseni. Oli todella todella rentouttavaa olla yksin ja kuunnella hänen esitystään (ja huutaa).
Ääntä minulla ei enää ole, palautuuko se ikinä, sitä en tiedä, mutta ainakin voin nyt imitoida Paula Koivuniemeä. Rakastan festareita.
Jos mä olin ennen iskelmäfani, nyt oon sitä vielä enemmän.
Näin se kesäloma toimii!
 |
| Pete Parkkonen |
 |
| Antti Granlund Iskelmän Aamuklubista |
23.9.2014
Huhhuh. Onpas jänskää lukea tuota tekstiä. Mä kirjoitin sen kolmisen kuukautta sitten, mutten koskaan julkaissut, koska se ei tyydyttänyt kielellisesti. Eikä muuten tyydytä vieläkään, mutta säilytän sen tässä kontekstissa alkuperäisenä, koska lukiessa tuota pätkää mieli palaa ihaniin fiiliksiin, aikaan kun vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä... Olen taas onnellinen, huoleton, toiveikas, iloinen lomalainen. Kaikki hyvä (ja paha) ja hyvä on vielä kokematta...
Tää olikin hyvä juttu, tää muistelukirjoitus. Hymyilen tätä muotoillessani. Olin kesällä onnellinen, ja niin olen nytkin. Muistot ovat, ystävät hyvät, maailman paras asia. Mä käytän vaikka kaikki rahani tällaisten kokemusten luomiseen. Koska elämästä pitää nauttia, eikä vain odottaa, että jotain tapahtuu ja tulee onnelliseksi. Lämmittää tätä p*rkeleen kylmää syysiltaa nämä kuumat festarimuistelut!
Mä kävin kesällä myös Blockfesteillä, jotka järkättiin 1.8.-2.8. Tampereella. Hotellit ja liput varailtiin ja osteltiin jo hyvissä ajoin keväällä.
Blockfestien ja Iskelmäfestivaalien suurin ero mulle henkilökohtaisesti oli se, että Iskelmäfestareilla pääroolissa oli musiikki, mutta Blockfesteillä taas hauskanpito. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta rakastan iskelmää. Blockfestien hip hop- ja rapmusiikki taasen ei ole mun sydäntä lähinnä, joten Blokit meni chillailuksi VIP-alueen nurtsilla pehmeillä säkkituoleilla... Paitsi! Snoop Dogg, häntä en ikinä unohda, mahtava, mahtava fiilis. Teltassa, jossa päälava oli, ei tosin siltä savun määrältä pystynyt hengittämään...
Snoop Dogg
Muuutta joo, oli oikein leppoisat ja chillit karnevaalit. Niistä silti opin sen, että ikinä, en ikinä enää isoa artistia yritä päästä eteen katsomaan. Kun Cheek esiintyi lauantaina mä hilikuttelin oviaukossa, jotta poistuminen olisi helppoa, eikä tulisi lyödyksi ja tönityksi, kuten perjantaina Snoop Doggin keikalla...
 |
| Reetta oli Sini Sabotage |
Iih. Muistot on kyllä parhaita!
PS. Videoiden heikko laatu ottaa muakin päähän, joten en lataa niitä tämän enempää vaikka mulla niitä olis miljoonia... :) Lisäks ne ei taida näkyä kännykällä, idk...
 |
| Kesä vielä jäädä vois, kuten laulelee Neljänsuora ja Stig. |
