maanantai 17. marraskuuta 2014

Arkea ja kerjäläisiä alla iPhone 6 -mainoksen

Viikko on taas kadonnut ja niin päivämme täällä vähiin käyvät ennen kuin loppuvat: jäljellä on kolmestakymmenestä enää kolmetoista.

Tänään lounastauon päätyttyä astuin auringon kuumaan syleilyyn ja mielessäni valkeni masentava totuus. Meidän suomalaisten jokavuotinen aina yhtä loputtomalta tuntuva urakka on taas edessä. Ensimmäinen ja viimeinen vuodenaika, synkkä, kylmä, julma talvi meidän pitää taas kestää. En kaipaa Pohjantähden alle vielä. Mulla on aikaa ostaa sukset ja hiihtää siellä kuukausia, ennen kuin armollinen kevät saapuu vapahtaen synkkämieliset sinisilmäiset ja vaaleatukkaiset suomalaiset raskaista talven kahleista. Nyt siis nautin joka hetken jälkeen lisää elämästä.

Hennatatuoinnin (mehandi) ottoa Intian kadulla. Näitä on tehty täällä tuhansia vuosia, ihanan perinteistä!
Toinen perinnejuttu: kaunis sari
Elämä täällä tuntuu jo kovin arkiselta, vaikkakaan tämä missään vaiheessa ei ole lomalta tuntunutkaan. Teemme kuitenkin töitä täällä. Me ollaan tehty kuutta päivää viikossa, koska ensi viikolla lähdetään kolmeksi päiväksi Dharamsalaan vuoristoseudulle haistelemaan vaihteeksi raikasta ilmaa. Yksi asia, jota ei voi kuvailla, on Intian haju. Se haisee... Intialta. Sitä hajua tulee jollain kierolla tavalla ikävä.





Eilen kävi yolosti! Vieteltiin viikon ainoaa vapaata tuliasostoksilla meille vieraalla bazaarilla ja syömällä ja ostamalla kaupasta lisää ruokaa (joka on mun henkireikä täällä) alphaOnessa. Alphan (eli länsimaisen hienon ostoskeskuksen) pihalla soi kunnon bilemusiikki niin lujaa, että alkoi ihan tanssijalkaa vipattamaan, ja todettiin, että täällä taitaa tapahtua jotakin. Koska meitä on kohdeltu länsimaalaisuutemme vuoksi useissa tilanteissa liian hyvin, naureskeltiin siinä, että oispa kiva päästä tonne suljettuun tapahtumaan. Meni ehkä hetkinen, ja mies tuli pyytämään meitä sisään alueelle, jossa olisi pitänyt olla kolme tuntia. Ei menty. Hengailtiin samassa paikassa vielä ja arvuuteltiin, mikä tapahtuma TV-kameroineen, autopalkintoineen ja lavoineen mahtoi olla kyseessä, kun meitä tultiin pyytämään uudestaan sisälle ja tällä kertaa sanottiin, että saamme poistua millon haluamme. Tuli hieman kyseenalainen VIP-olo, kun paikalliset seisoivat aitojen takana ja me käveltiin turvatarkastuksenkin ohi suoraan eturiviin... Eikä siinä vielä kaikki: piakkoin suuren kauppakeskuksen johtajaherra tuli kättelemään Iivaria! Monet paikalliset mieltävät Iivarin seurueemme "pomoksi" ja esimerkiksi kuvienottotilanteissa paikalliset ovat kysyneet Iivarilta lupia tulla mun kanssa kuvaan... "Of course she will take a picture with you!"

En oikeen ottanu selvää kuka tämä kruunupäinen prinsessa tapahtuman eli tanssikilpailun tuomaristossa oli, mutta joku Intian missi kuitenkin:)


Mun perusarkipäivänä herään 8.38 ja teen aamutoimet. Tästä päivästä lähtien keitän myös pikakahvia, sillä tajusin ostaa sitä kärvisteltyäni tähän saakka cappucinolla, jossa on maitoa noin 80% ja intialaisella "kahvilla", joka maistuu lähinnä pula-aikana käytetyltä korvikkeelta, joka on myös silloin säilötty ja nyt vain tarjoiltu. Huomenaamulla mä oon taas uskomattoman onnellinen, toi kahvi tuoksuukin niin jumalaiselta...

9.20-9.35 tulen näköalahissillä alas viitoskerroksesta, kävelen ulkokautta hotelliravintolaan ja syön

Jos kattoo oikeen tarkasti, salmonellan voi jopa nähdä!!! Just kidding :)
sekä juon mustaa kahvia, jonka ravintolatyöntekijät tietävät tuoda mulle melkeinpä kysymättäkään.

9.45 hakee auto meidät töihin. Noin kello 11 saadaan kahvia. Kello 13 meidät viedään autolla alphaOneen syömään. Siellä olen syönyt viime aikoina paljon



eli ihanaa lemppariani Dal Makhnia. Viimeks kun yritin tilata Special Veg Thalia, sain silti tota. Mä otan usein listasta sokkona jotain mahdollisimman eksoottisen kuulosta ja toivon et se on hyvää.

Noin kello 13.50 menemme alakerran HyperCityyn ja ostan 40 senttiä maksavan

pieniä suuria kulttuurieroja: 600 ml

n.

Yleensä kello 14.15 auto hakee meidät takaisin töihin, ellei se satu olemaan myöhässä, koska

kohti tietä ja sen yli
Viimeistään kello 14.30 olemme taas toimistolla raatamassa rankkaa duunia. Mun on syytä promotoida meen työpaikan linkkejä hieman: www.traveltoamritsar.com & www.punjab-tourism.com & www.beachhotelsingoa.com

Noin kello 15.30 meille tuodaan kahvia.

Kävelemme toimistomme jyrkät ja raskaat portaat alas kello 16.30, jolloin auto ajaa meidät puolen kilometrin päähän kotiin. Tää mun hotellihuone tuntuu ihan kodilta. Viihtyisin täällä vaikka ikuisuuksia kerrallaan, kunhan mulla on mun rakas ruskea kulta, eli kahvi.

Hotellin pihalla silittelemme lemmikkejämme Reiskaa ja Reginaa, joista Regina saa pian perheenlisäystä. Nää kulkukoirat asuvat hotellimme edessä kadulla. Erityisesti ihanaa Reiskaa tulee ikävä. Tässä vaiheessa kello on noin 16.40.

Emma ja reipas Reiska-tyttö. Niin sielukas koira <3

About kello 17.00 poistumme huoneistamme katolle tai kookoonnumme yhteen jossain muualla, yleensä koska me pelataan pokeria rahasta. Mä oon hävinny jo perusintialaisten mielestä varmasti pelottavia summia. Sitäpaitsi tän kuukauden piti olla mulle irtiotto myös uhkapeleistä. Ja pyh - tein just kenon netissä ja korttipelit tosiaan korvaa pelikoneet.

Kello 18.30-19.30 jätämme hotellin taaksemme mennäksemme syömään jonnekin. Yleensä länsimaalaista turvallista ruokaa Kentucky Fried Chickenistä, jonka seinässä lukee



tai muualta. Mun suosikki on halpa ravintola, jossa tosi hyvä intialainen vegeruoka, esimerkiksi


maksaa yhdelle ihmiselle Suomen rahassa noin kaksi euroa.

Seuraavaksi poistutaan kauppojen kautta tai suoraan hotellille, jossa mä yleensä loppuillan selailen sosiaalista mediaa, kuuntelen musiikkia, raapustan stressinpurkurunoja, lueskelen netistä jotain muka-sivistävää tai oikeasti sivistävää, tai juttelen rakkaille Suomessa. Ja kiroan netin hitautta.

Tätä meidän kuukausi Amritsarissa pääasiallisesti on, arkea, joka vain rullaa hyvin erilaisessa ympäristössä.

Ainakin puoli viikkoa hoin lihanhimossani, että saisinpa lih-haa, ja vihdoin ja viimein löydettiin sitä! Saattaisi maistua hieman liian pyhältä mun makuun. 
Viimeisenä viikon syvällisyydet: mua surettaa, kuinka länsimaalaiselta täällä näyttää, kuinka paljon täällä on jenkkiketjuja ja kuinka saan ostettua täältä täysin samoja vaatteita kuin Porista. Ja kuinka hindujen jumalaa esittävä patsas, jonka ostin Intian kadulta, tulee samasta tehtaasta kuin samanlainen, jonka voisin hakea Sokokselta. Ja kuinka varsinkin nuorten ja rikkaiden keskuudessa näkyy länsimaalaisen kulttuurin ihannointi. Ja kuinka selkeästi rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on havaittavissa aivan kaikessa, kuinka keskiluokka puuttuu ja kuinka mä voin surutta kuluttaa päivässä toimistotyöläisen kuukausipalkan verran rahaa. Kuinka mä voin nähdä kerjäläisiä valtavan iPhone 6 -mainoksen alla ja kuinka rikas kävelee heidän ohitseen sellainen kädessään. Kuinka kehityksen myötä maailma on pienentynyt ja kuinka mä ihan kohta toivotan hyvät yöt WhatsAppin kautta äidille Suomeen.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa Reetta oli laittanut Blogisi mulle.Olinkin jo odottanut sitä.Oli taas kiva lukea sun matkakerto
    musta sieltä ihmeellisestä ,erilaisesta kulttuurista.Sinulta se kirjoittaminen sujuu.KIITOS ANNIINA !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaista täällä tosiaan on. Joka päivä huomaa jotakin uutta paikallisissa tavoissa. Ja kiitos paljon itsellesi !! :)

      Poista

Kiitos mielenkiinnosta! Kommentoi ihmeessä!