sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kellontarkat fiilikset Porista Amritsariin

Tätä oon porannu mää oo vähä tämmöne herkkä tyttö XD


14:45 - Istun Tampereen junassa Iivarin kanssa, kuunnellaan Yellow Housea ja mulla on sekavat fiilikset! Aamu on menny ahdistuksen, väsymyksen, innostuksen, vtutuksen ja kuumotuksen, sekä uskomattoman vapaudentunteen kanssa painiessa. "Anniina, me ollaan nyt lähdös Intiaan", totes Iivari just. Jännittää! Mutta. Tää on mun unelmaa. Oon vapaa, onnellinen. Ihmisiä tulee ikävä, mut joskus pitää tehdä uhrauksia unelmiansa eteen, koska aika on lyhyt.

16:10 - Tähän asti on ollu sikahauskaa... Tähän asti... HEH! Kuukausi ois vielä edessä, eiköhän tuu heikkojakin hetkiä, mut onneks mul on parasta matkaseuraa, jonka kanssa saa heittää väsynyttä läppää. Erittäinkin hyvin väsynyttä... Oli sitten pakko mennä eilen radalle, selvinpäin tosin, mutta silti, ois voinu mennä nukkumaan aikaisemmin, kuin kuudelta aamulla... Odotukset tätä matkaa kohtaa on korkeella, vaikka en tiedä alkuunkaan, mitä mun tulisi odottaa! Intia! Mitä siellä on? Mitä mä opin? Miten mä suhtaudun tän reissun jälkeen meidän länsimaiseen kulttuuriimme, johon suhtaudun nyt kriittisesti?



16:45 - Junassa on niiin ihana matkustaa! Läppärit latingissa, WiFi toimii, puhelimet latingissa, ravintolavaunu chekattu, Haloo Helsinki! ja Vihaan kyllästynyt soi... Pian ollaan Tikkurilassa, jatketaan siitä bussilla lentokentälle. Nyt lepposaa, mut odotan pelkoinnolla mun kenttäfileitä...

20:52 - Tehtiin automaatilla lähtöselvitys ja lähetettiin laukutkin ihan omatoimisesti ruumaan (high-tech-cansku), selvittiin koneeseen ja meinas tulla itku äsken JA NYT MIKS TÄÄLLÄ ON NÄIN HILJASTA??? Onks noi moottorit iha okei? Joo, siis erittäin hyvin tää lento tähän asti sujunut mun osalta. Jänskättää se Delhin lentokentän aamuruuhka! Tavattiin kentällä meidän matkaseuralaiset. Mun ja Iivarin lisäks lähti siis kaks muuta opiskelijaa samaan matkatoimistoon töihin, ei tunnettu entuudestaan. Koskakohan täällä saa ruokaa? Mun edessä olevan penkki on niin takana että tää läppäri on 45 asteen kulmassa... MITÄ NYT TAPAHTUU??? Kauhee meteli! Anniina, rauhotu jo! Mä tilaan yhden. Ulkolämpötila -54, Delhi: +33.

21:06 - Turvavyövalo ja turbulenssi AUTTAKAA MUA MUA PELOTTAA APUA!!!! KAMALAA KAUHEE TÄÄ POMPPII KU AROPUPU APUA APUA MÄÄ EN OO VALMIS LÄHTEMÄÄ TÄÄLTÄ MIHINKÄÄ VIELÄ. Okei, se rauhottu jo... Liian tyyntä? Tyyntä myrskyn edellä??? Okei nyt koputan puuta eli noita Safety Instructionsseja, se paperi on joskus ollu puuta, ei oo muutakaan.

00:08 - Mannertenvälisten lentojen hyvät puolet: saa ilmaista viiniä. Gourmet-lentokoneruuat syötiin: kanaa sekä perunaa tai nuudelia, mää en tiiä mitä se oli. Sen viinilasin jälkeen sai paremmin torkuttua. Viimeöiset neljän tunnin unet raiskaa mun otsalohkoa. Pohdin kaikenlaista. Luin viime viikolla kulttuuriantropologiakirjaa, jossa perehdyttiin perinteisiin yhteiskuntiin, perheryhmiin, heimoihin, päällikkökuntiin sekä valtioihin. Vielä pitkälle viime vuosisadalle oli ennenkuulumatonta, että jokainen ihminen oli tervetullut edes naapurikyläänsä matkalle. Vieraita pelättiin, vieroksuttiin, ja niiden kanssa sodittiin. Tässä mä nyt istun, lentokoneessa, vauhtia 900 km/h, ja mun kanssa täällä tiiviissä lentävässä ihmeputkessa on satoja ihmisiä. Me ollaan eri kulttuureista, kaukana kotoa, matkalla pois kotoa tai kotimatkalla, eri puolille maapalloa, eikä me pelätä toisiamme. Ollaan sovussa, koska ollaan kaikki ihmisiä. Rauhaa kaikille. Mietin jo, että mihis seuraavaksi matkustan. Vapaus on parasta, ja tietysti tää rauha. Väsyttää iha hindinä.

4:20 - En jaksa istua enää. En haluis valittaa, mutta toi mun elokuvalaitteeni ei toimi ja selkään sattuu...

05:20 - Mää mietiskelen, et onks mahdollista et nukahdan pystyyn siel lentokentäl?

9:15 - Ei tullu kulttuurishokkia. Tää on samanlainen mini-USA, ku muutkin maat... MUT en o käyny viel ulkona täält lentokentältä, ehkä siellä se iskee!

huomaa käsidesi
10:55 - Ensimmäiset intialaiset tomato ricet on syöty, ruokamyrkytystä odottellessa on WiFiä metsästelty, ei löydy. Oli muuten tulista safkaa, ja sen kastike maistu 100-prosenttisesti kouluruualta. WinNova ulkoistanut ruuantuotannon tänne? Täällä pitää naisten mennä turvatarkastuksessa koppiin piiloon ja turvallisuusihmisiä kulkee kiväärien? ja pistoolien kanssa ympäriinsä. Ei muuta. Jatkolento lähtee kello 13.10. Odotellaan. Oon menny sen tietyn väsymyspisteen ohi, et oon ihan ok.

11:05 - Katotaan ikkunasta ulos, mut nähdään vaan mystistä valkoista usvaa. This is India, you know.

Delhin talojen määrä... se oli loputon!



Täällä mää asun yksin kuukauden<3
17:57 - Kadulta raikaa intialaisten rukoushuudot. Istutaan Iivarin kanssa meidän hyvätasoisen hotellin katolla. Kun saavuttiin Amritsariin, meitä katottiin pitkään ihonvärin vuoksi. Tultiin minibussilla paikallisen autonkuljettamme kyydillä järkyttävän liikenteen läpi tänne. Neljän hengen perhe menee kevyesti yhden skootterin kyytiin, joka sekunti kuuluu tööttäilyä. Liikennesääntöjä täällä ei taida olla... Ihmiset on äärettömän kohteliaita. Mä oon saanut tänään maailman parasta asiakaspalvelua. "Sir, Madam, how are you..." Täällä kätellään jatkuvasti. Näillä unilla en pysty käsittelemään kaikkea sitä, mitä vuorokauden aikana oon nähnyt. Monta postausta vielä tiedossa! Me lähdetään syömään. Halpaa ruokaa. Tää hintataso...tää on uskomaton. Yks asia vielä - mua ei kyllä pelota täällä yhtään.


Mä taidan rakastaa Intiaa!

2 kommenttia:

  1. Hienoa luettavaa Anniina, oon ihan fiiliksissä mukana täällä Porin perukoilla. Koittakaahan välttää ruokamyrkytyksiä, ottakaa maitohappobakteereja :) Iivarille terkut!

    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Madam Felin! Tittelien käyttö jää päälle :D Täältä tulee pian lisää materiaalia kun niin paljon on kerenny tapahtumaan! Oli just 24 tunnin WiFipimento ja länsimainen ahdinko.. :D Otetaan, mut kyl täällä saa käsidesin kaa lotrata!!

      Poista

Kiitos mielenkiinnosta! Kommentoi ihmeessä!