Sikhit krebaa ja mä oksennan

Ei muuta ku शुभ दिवस täältä Aasian mailta! Pihalla on googlen mukaan savuinen ilma. Onhan tuo todellakin sumuinen, utuinen, usvainen, tiedä häntä, mutta joka tapauksessa tarkalleen miellyttävän lämmin sekä lempeä. Aurinko-ystävämme helottaa pilvien takana täydellisen tulisesti; elohopea kohoaa kahteenkymmeneenkuuteen lämpöasteeseen, hajotkaa pakkaseen.

Tänne vaan nauttimaan auringosta ja vegeruuasta! Henkilökohtaisesti harkitsisin kuitenkin jonkinlaista kiertotietä, kun noita maiden nimiä lueskelee. 

Että pitikin viimeksi mennä manaamaan homman luistavuudesta.

Kului yksi aurinkoinen päivä ja sairastuin. Makasin huoneessani koko torstain, perjantain ja lauantain. Poistuin sieltä tänä aikana kolme kertaa käymään katolla - esimerkiksi katsomaan, että mitä h******** siellä oikein tapahtuu, kun joku huutaa kuin viimeistä päivää mikrofoniin. Intialaiset lauantai-illan juhlat ilmeisesti. Huvittavan efektinsä tähän kohtaukseen luo länsimaalainen hotelli pienen matkan päässä tintstints-musiikkinsa ja diskovalojensa kanssa. Samaan aikaan intialaista musiikkia, joka kuulostaa rukoushuudolta ja Animals. Ei huono kombo. Vähän USA, mut silti niin India.

Elokuvista ja TV-sarjoista saa mielikuvan, että intilaiset lääkärit on todella päteviä, joten päätin testata lääkäripalvelut. Oikeastaan itse en halunnut pikkupöpöön lääkäriä kutsua, mutta hotellihenkilökunnan sekä muun yhteisön painostuksesta myönnyin. Lääkäri maksoi 600 rupiaa ja lääkkeet, joita sain mukavan satsin, 93 rupiaa. Kamala summa (10€) täällä, en ihmettele, ettei köyhillä ole varaa tuollaisiin huvituksiin! Onneksi vakuutusyhtiö korvaa tuon minulle, etten minä vaan ITSE pääse köyhtymään!!!

Palataan ajassa hieman taaksepäin, keskiviikkoon, kun olin vielä terve. Kultaisen temppelin lähellä oli sikhien juhlat, suuri kulkue, musiikkia ja tilpehööriä. Sikhit juhlistivat ymmärtääkseni 1. guruaan, Guru Nãnakia.

Hall Bazaar

copyright Emma Nokela MINUN KAMERALLA

• Sikhiläisyys on monoteistinen (yksijumalainen) uskonto. Sikhit uskovat kymmenen gurun opetuksiin, jotka lukevat sikhien pyhässä kirjassa.
•  Sikhiliäisyydessä on keskeistä kaikkien ihmisten tasa-arvo: tämän vuoksi sikhitemppeleissä tarjoillaan ateria, jolle kaikki saavat osallistua uskonnostaan, asemastaan tai ominaisuuksistaan riippumatta. Tälläinen oli myös ateria, josta mainitsin, kun kerroin kultaisesta temppelistä. Sikhiläisyys ei tuomitse muita uskontoja, eikä se alista naista. 
• Sikhimies pitää turbaania ja nainen halutessaan huivia, sekä molemmat sukupuolet sikhiläisten metallista rannerengasta. 
• Sikhien tulisi auttaa heikompaa, työskennellä ahkerasti sekä olla hetkeksikään unohtamatta Jumalaa. 
• Suurin osa maailman 24 miljoonasta sikhistä elää täällä, Punjabin osavaltiossa, Intiassa. 

Perjantaina Iivari täytti 18 ja ihana, ystävällinen ja huolehtiva hotellihenkilökunta toi hälle yllätyksenä synttärikakun! Asiakaslähtöistä toimintaa, parasta palvelua!

Länsimaalainen ahdinko on kyllä iskenyt. Kun kolmannen sairauspäivän ilta koitti, istuin katolla ja itkunauroin, että haluan kotiin! Rakastan Suomea! Fazerin sinistä, saunaa, Lapin Kultaa, autoa, lihapullaa, perunamuusia, salmiakkia, kaurapuuroa, makkaraa, LIDL:in paistopistettä, Cabarettiä, turvallisuutta, hanavettä, lunta, maitorahkaa, poronkäristystä, lohta... ruokamyrkytyksettömyyttä... kylmyyttä... vessapaperia... ettei vieraille puhuta tai naapureille moikata... Mä vannoin, etten ikinä enää matkusta yhtään mihikään. Uskoni vain vahvistui, kun sain selittämätöntä ihottumaa ja reaktioita hyttysenpistoista. Terveyslinja on ollut mulla hiukan heikko täällä, kirppuineen, pöpöineen, hyttysineen, allergioineen ja ihottumineen, mutta sepäs vasta kasvattaa luonetta - tervetuloa kaikki taudit ja loiset, minua ette lannista! Koputan taas puuta.

Harmittaa, kun en tuona iltana kirjoittanut tuntemuksiani! Huvittais tietää, minkä takia mä halusin kotiin niin palavasti. Ehkä kolme päivää yksin sängyllä maaten kännykkää räpläten sekotti pään. En ymmärtänyt edes telkkaria avata! Eilen sieltä tuli muuten toverit Harry Potter 7 part 2 ja olin niin onnellinen. Tossa mun telkkarissa on joku 500 kanavaa - tylsyysura on ohi, nyt kun se tajuttiin. En mä enää haluu kotiin, en mä siis telkkarin takia ole haluamatta kotiin, vaan tajusin, että miksi mä haluaisin kotiin? Hups, what a sentence... Kuitenkin, mä elän mun unelmia täällä just tällä hetkellä!

Eilen käytiin bazaarilla ja ostin kaksi ihanaa intialaista huivia, tää mikä mulla nyt on tässä harteilla on Excellent Quality, (ihme ja kumma, koristetimantit tippuu jo nyt) enkä mää kehtaa ees kunnolla tingata ja maksan kiltisti kaikesta ylihintaa.

Oikeanpuoleinen, isompi kuva on mun ottama, sitten tuossa on mun kommentti (joka on tosin armottomasti vääristelty) ja nimi, Amritsarilaisessa lehdessä! :) Yhteiskuvissakin on oltu, mä varmaan neljässäkymmenessä - mikäs siinä, ihmiset tulee siitä iloiseksi, kun saa valkosen kanssa kuvan. Kulttuurieroja ;D

http://yle.fi/uutiset/pakistanissa_tuhoisa_pommirajahdys__lukuisia_kuolleita/7592950 Nuo ihmiset olivat palaamassa rajatapahtumasta, johon me mennään joku päivä. Surullista.

Lounastauon lähestyessä viikon roskaruokaa syöneenä mä vannon, että tänään en syö yhtä ainoaa pizzaa. Mun roskaruokaura on ohi nyt (hetkeksi). Oon nyt siis töissä, ja meillä on työtehtävänä tehdä Amritsar tunnetuksi suomalaisille. En tällä hetkellä keksi muuta keinoa, kuin blogata täältä... Meen työpaikka: http://www.jeettravels.com/

Eilen pesin pyykkiä tunnin perinteisesti käsin, ja pohdiskelin vuonna 2011 ladattujen musiikkikappaleiden taustalla pyöriessä asioita, joiden takia mä TARVITSEN tätä (ilmaista, heh) kuukautta täällä, ja miksi se tuli juuri oikeaan elämäntilanteeseen och på rätt tiden.

Vaikka me ollaankin töissä täällä, mulla ei oo samanlaista ahdistunutta kiire-elämää, kuin Suomessa. Meillä ei ole tiukkaa aikataulua, ei stressiä, ei huolia - vain paljon nähtävää. Parasta on, että saan välillä olla yksin, hotellihuoneessa. Suomessa mä en oo teknisesti ottaen ikinä yksin, paitsi ajaessani autoa. Täällä saa rauhassa ajatella ja olla, ei tarvitse murehtia, koska Suomen kuvioihin en voi vaikuttaa, ja täällä mulla mitään suuria kuvioita ei olekaan. Mä saan rauhoittua ja pohdiskella. Mä saan keräillä itseäni ja saan väkisinkin sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Mun psyyke on ns. offilla. Hermolomalla.

Mulla on ollut hektinen vuosi, jossa en ole kerennyt hetkeksikään tottumaan vallitseviin olosuhteisiin. Enhän mä täälläkään ehdi - kun totun, ollaan jo lähdössä pois, mutta täällä saan olla kaukana Suomen kuvioista ja miettiä vain itseäni, menneisyyttä, tätä hetkeä, tulevaisuutta ja maailmaa, joka mua valtavasti kiinnostaa.

Näkymät paljon puhutulta katolta ja mun uus matto <3 materialismionnea<33

copyright Emma Nokela