tiistai 10. maaliskuuta 2015

Hyvät ja huonot vitsit Ruotsista ja Latviasta

Vaviskoot kaikki "kovat" reissaajat, sillä olen kokenut pitkän ja vaarallisen reppumatkan, jolle teidän kokemuksenne eivät voi millään vetää vertoja...

No...ainakin jotain siihen suuntaan. Sunnuntaista viime sunnuntaihin kestävä retki alkoi leppoisasti aamulla auringossa lämmitellessä. Lämpö tosin tuli bussin puhaltimista, mutta ilman aurinkoa...tiedätte kyllä.

Ihana kaverini antoi minun yöpyä hänen kauniissa asunnossaan, vaikkei itse kotosalla ollutkaan ja oli vielä jättänyt kaikenlaisia herkkuja syötäväksi, sekä oikein nimilapun ja pyyhkeen, kuin hotellissa ikään! Viisi tähteä Resort Kodille. Luokitusta nostaa hyvä sijainti, sillä Turun Linna sijaitsi käveltävän matkan päässä sekä näin ollen myös satama. Siellä linnassa olisin viihtynyt vaikka elinkautisen. Olisin ehkä kuitenkin ollut turhan kirjaimellisesti linnassa, ellen olisi tehnyt tapaistani paikalta katoamista kello 17:59, minuuttia ennen sulkemisaikaa... Mutta hei, minuuttikin on aikaa! Miettikääpä vaikka minuuttia bussipysäkillä vaakatasossa tippuvassa räntäsateessa läpimärillä kengillä, minuuttia hississä, minuuttia salilla lankkua tehden, minuuttia, kun joku kirjoittaa WhatsAppissa silloin kun tiedät, että nyt on jotakin ei-niin-mukavaa tulossa, minuutti hengitystä pidättäen, reilu minuutti sadan miljoonan ihmisen edessä laulaen, että aina mun pitää... Älä ikinä aliarvioi minuutin voimaa.




Pidän päiväkirjaa, kyllä, pidän päiväkirjaa, mutta äärimmäisen harvoin. Joku on ehkä saattanutkin jo päätellä, että pidän kirjoittamisesta (vilkaiseppa vaikka kuinka paljon tämän virkkeen jälkeen on tätä tekstiä vielä jäljellä) ja se on mulle yks parhaista tavoista purkaa tunteita. Matkalla tuli muutaman kerran kirjoiteltua jotain ylös.

"OLE JUMALAUTA ONNELLINEN

Tästä nuorempi en oo ikinä
Pian on parhaat vuodet ohi
Silloin edessä on vain yksi ovi
Perhe, työ ja perillinen!
RIP Youth, travelling ALONE
Aijon siis vielä vetää vi*umoisen
shown!" 

Juu, kyllä. Tämän tasoisia riimejä kirjoittelen... Oisko kiinnostuineita räppäreitä, voin mielelläni sanoittaa teille kaikille biisejä?! Nyt on kyllä pakko sanoa, että olen kuullut kyllä tuota heikompia ihan kuuluisilta laulajilta... Ehkä mulla on mahdollisuus musiikkimaailmassa? Kiinnostuneet säveltäjät ja muusikot ottakaa yhteyttä sivun alalaidasta tai kommentoimalla, voimme sitten yhdessä miettiä miten jatkamme tätä loistavaa runollista voittokulkuani.

Seuraavana aamuna heräsin 5:40 ja astuin ovesta ulos 6:54. Sataa. Joopa joo... Onneksi uuden rinkkani sadesuoja oli idiootinkestävä, ja osasin asettaa sen paikalleen nopeasti. Suomipopilta soi Tinakenkätyttö. Lopputuloksena astelin siis kävelystä kipeytyneen jalan kanssa, painava, melkein kokoiseni rinkka selässä, kylmässä ja märässä sateessa eteenpäin Turun kaupungin maanantaista pitkää pimeää suoraa. Tinakenkätyttö soi. Suurin osa ihmisistä oli vielä nukkumassa ja olin pienen liikunnallisen kuoleman partaalla, kuin astmakohtauksen kourissa ja nestettä janoten. Ajattelin, että "tämä on elämää".

Taapersin hengissä laivaan kaikessa mielenrauhassa. Pääsin Galaxyn kannelle 5. "MITÄ SÄÄ TÄÄL TEET? MITÄ SÄÄ TEET TÄÄL LAIVASSA? MITÄ SÄÄ TEET TÄÄLLÄ?!" mä suurin piirtein kiljuin, kun Iivari hyppäs nurkan takaa. Se oli tullu mua Tukholmasta vastaan. Mua ei oo kukaan ikinä yllättäny noin täysin. Kiitos tästä hienosta hetkestä Iivari, äläkä poista sitä videota, minkä tästä kohtauksesta tallensit.


Ensin pummilla kuumaa vettä ja sitten vähän pussikeittoa (ilmiannan Iivari sut sun poliittisee verkostoo... erotus tulee tästä köyhyyden määrästä :DDD PS. arvatkaa mikä verkosto)
Päätettiin siinä ottaa terveydelle muutama lasi punaviiniä. Kyllähän tässä on kierrekorkki, ajattelin. Hyttiin antioksidantteja juomaan! Eihän se korkki (tietenkään) ollut kierrekorkki. Minun ja pullon välinen ottelu kesti loppujen lopuksi yli puoli tuntia. Se päättyi (tietenkin) minun voittooni, kun sain lopulta työnnettyä korkin pinseteillä pullon sisälle. Levätkää rauhassa, pinsetit. 

Tukholmassa livistin laivasta illansuussa. #AnniinaRisteilijäNikander... Sukulaiseni, jonka kanssa olemme vasta äskettäin alkaneet pitämään yhteyttä, asuu Tukholman lähellä ja sain yöpyä hänen luonaan! Oli hienoa tutustua häneen syvemmin, ja viihdyin paremmin kuin hyvin hänen luonaan nukkuen, syöden, jutellen ja kirjaa lukien! Rentouttavaa!



Tukholmassa Iivari, melkeinpä paikallinen, kun siellä asustelee, piti minulle pienen turistiopastuksen. Käytiin Tekniska Museetissa katsomassa nykyajan ihmeitä. Tekniikka on ihmeellistä, oikeasti. Siellä oli jonkunnäköinen pallopeli, jossa pallo liikkui jotenkin AJATUKSEN VOIMALLA! AJATUKSEN VOIMALLA? Onko tämä Harry Potterin maailma vai jästien maailma? Vihdoinko kuittaantuu pettymys, jonka 11-vuotiaana koin, kun jäin ilman kutsukirjettä Tylypahkaan (kiitos vain, Dumbledore)? Tästä innostuneena lähdinkin salille taikomaan itselleni lihaksia. 


näköjään sain niitä
<3
En eksynyt keskiviikkona julkisen liikenteen syövereihin, kuten en koko reissunakaan. Opin jopa lukemaan metrokarttaa... Lähdimme kohti entistä Neuvostotasavalta Latviaa laivalla keskiviikkoiltana.



video
video

Tosiaan. Pulitimme pitkän pennin tästä varmasti kovin nautinnollisesta ruokahetkestä kauniissa merimaisemassa. Kolmekymmentä euroa. Siihen hintaan olettaisi saavansa juomat, kuten ruotsinlaivallakin. Tallink kun kuitenkin oli kyseessä tässäkin. Lopputuloksena oli, että pullo juhlavaa pöytäVETTÄ maksoi kaksi euroa ja olut viisi. Se siitä budjettimatkasta... No, matkat ja majoitukset maksoivat minulle ilman tätä fiiniä kolmenkympin illallista yhteensä 50€ + Tukholman sisäiset 19€. Siis kaikki matkat, bussit Pori-Turku-Pori, laivat Turku-Tukholma-Turku ja Tukholma-Riika-Tukholma. Rakkautta. Hyväksikäyttäkää kaikki alennukset, ystävät!

Vain opiskelijajutut...

Ja toinen melkein samallainen kuva perään, koska haluan vakaasti luoda itselleni narsistin imagoa...
Juttua kuuluu, että Riikan laivalla harrastettaisiin tai oltaisiin harrastettu elinkauppaa. Miten se käytännössä tapahtuu, sitä en ole selvittänyt, mutta kuitenkin tästä insipiroituneena ja hieman ehkä laivassa peläten kehitimme pienen laulunpätkän. 

"RIIKAN LAIVALLA PETO ON IRTI

Kerran ku mä lähin mun kaverin kaa Riikaan
Se oli keskiviikko
– –
*VÄÄÄ ja jätesäkit täyteen 
kylki aukee, perna lähtee
VÄÄÄ ja elimet vaihtuu
juostaan karkuun, jos siltä tuntuu...
– –
Elinkauppiaat pilkun aikaan, pliis ees aivot säästäkää...
– –
Ja sitten kun se tyyppi 
otti mun munuaiset irti 
miun kroppa alko kramppaa 
ja mie tiesin et oon vainaa..."

Okei, nyt Spotifystä tulee Antti Tuiskua. Tässä on Illuminati yhtä vahvasti läsnä, kuin pian lukemassani Enkelit ja demonit -kirjassa.

Selvitimme kuitenkin pilkun ajat, ja käväisimme Riikassa. Vanha kaupunki oli älyttömän kaunis ja ihana, mutta tunnelmaa kuvailisin adjektiivein harmaa, hiljainen, melankolinen, Neuvostoliitto. En kuitenkaan tuomitse kaupunkia tämän pienen kosketuksen perusteella. Sehän saattaa herätä kevään ja kesän tullen eloon, aivan kuten kotimaammekin. Ja lisäksi jäniskeitto oli hyvää. 



TILAA RAITIS JA OLET TAAS AJOKUNNOSSA!
Joka ovella on kaksi valvontakameraa...Ladimir Utin kuulee ja näkee kaiken (käytän salakieltä, ettei se tajuu et puhun siitä).

Ken uskoo yliluonnolliseen tai hengelliseen, tässä teille toverit! Kattokaa tota heijastusta minun sydämeni päällä... Lienikö hetki (joka oli upea, kun makoilin vain kannella ja ajattelin elämän ihanuutta) ollut hengellinen vai onko tämä varoitus itse HÄNELTÄ? ...
Mikä Sirpa-kappaleestakin tuttu tapahtuma on tässä Latviassa kuvatussa kuvassa? Enkä tarkoita mitenkään pahalla. Vaikka tämä teksti on täynnä huonoa läppää, tästä olen tosissani: JOKAINEN IHMINEN ON TASAN TARKKAAN SAMAN ARVOINEN!!! :)<3 Vastaus: originaali slaavikyykky 

Taas joudun surukseni jättämään suuria ja hauskoja käänteitä matkasta kertomatta. Kuittaan ne sanomalla, että oli muuten hauskaa ja kiitoksia Iivarille! En muista, koska olisin nauranut noin paljon tuollaisen ajan sisällä.

Hyppään suoraan lauantai-iltaan ja Galaxyyn. Ruotsalaiset muuten pitävät sairasta meteliä, kun juhlivat. Se huhu on siis totta! Ajattelin, että kun kerran lähipiirissänikin on useita laivalla tavanneita onnellisia pareja, ehkä unelmieni prinssi ratsastaa hyttikäytävää pitkin valkoisella keppihevosella, kertoo kuinka olen lumonnut hänet läsnäolollani ja kosii minua. Kuinka ollakkaan, Gustav-Emil ja minä olemme jo varanneet liput Afrikkaan, jonne olemme lähdössä yhdessä vapaaehtoistöihin myöhemmin keväällä ja häät pidämme Suomessa 6.6.16! Olemme niin rakastuneita! Kannatti lähteä tälle matkalle! 

Joo, ei, minua ei kosittu, mutta sen sijaan ruotsalainen, jonka porukan kanssa yksin hengasin, totesi vihaavansa juuri kaltaisiani ihmisiä ja sain osakseni suurta sääliä ja ihmetteleviä katseita, kun kerroin olevani ihan ypöyksin tällä laivalla ja herääväni aamukuudelta.

Suuret kiitokset kaikille, jotka majoittivat minut, olivat seuranani ja kuskailivat minua! <3 Ja Juutille erityiskiitos, kun hait mut satamasta kello 07 ja tarjosit muutaman tunnin sisällä mulle useammin kahvia, kuin olet koko viisivuotisen ystävyytemme aikana tarjonnut XD.

Illalla ja sitten aamulla:

ut 4+3 (unitunnit, koska raskausviikot on niin valtavirtaa)


SUURET PAHOITTELUT ALALUOKKAISESTA HUUMORISTANI! MUISTAKAA, ETTÄ OLEMME KAIKKI YHTÄ.



Ja olihan tää reissu taas yks henkinen työmaa. 

Hyvä työmaa.

6 kommenttia:


  1. Olipas siinä tekstiä kerrakseen. Toivottavasti pääsemme taas pian seikkailemaan uusiin slaavikyykkymaihin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin puolet textist viel päähäni;)

      Esimerkiks SUUVENIIIERRII!

      Ens kerral pitää mjuistaa ostjaa suvenieree.

      Ensi kertaan, uusiin matkoihin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos... Harmi kunnen oo tehny tänää ruokaa ni en tie oisko siit tullu hyvää vai mitä siit olis tullu. Hyvää varmaA? :D

      Poista

Kiitos mielenkiinnosta! Kommentoi ihmeessä!