lauantai 25. huhtikuuta 2015

Rooma teki elämännälän!

Ikuinen kaupunki! Romanttinen Rooma kera oman paremman puoliskon. Paremmalla puoliskolla viittaan tässä yhteydessä luonnollisesti siihen minun aurinkoiseen, sosiaaliseen ja iloiseen puoliskooni, siihen hyväntuuliseen Anniinaan. Vietin siis sunnuntain ja eilisen torstain välisen ajan yksin Roomassa, upeissa, lämpimissä, historiallisissa puitteissa miljoonien ja taas miljoonien onnellisten pariskuntien keskellä täysin tyytyväisenä omaan seuraani.

Turku-Tukholma-Riika -rundilla viime kuussa puri minua matkapaarma. Löysin edulliset lennot pelottavalta perumisia toimittavalta Norwegianilta ja varasin sosiaalihostellin. En edes halunnut seuraa matkalle, sillä suunnittelen vakavasti viettäväni ensi talven Afrikassa vapaaehtoistöissä, ja oli täysin välttämätöntä ensin kokeilla, miten pärjään itsenäisesti reissussa. Madventures-kirjassa todettiin, että jos pärjää itsenäisesti elämässä, pärjää myös reissussa. Totta. Lisäksi halusin maistaa todellista vapautta. Olen aina tahtomattani odotettava ja muiden hermoja, joskus myös jopa omia hermojani raastava yksilö. Pysyäkseni muiden tahdissa joudun toimimaan yli sieluni nopeusrajoittimen, joten halusin kerrankin kulkea oman mahdollisimman kiireettömän "flowni" johdattamana.

Ensimmäinen täysin yksin tekemäni ulkomaantrippi... Tahto itseluottoon oli kova, mutta ressailin silti ennen lähtöä pärjäämistäni muun muassa pakollisten aikataulujen, karttojen, lentojen ja muiden muuttujien suhteen. "Tavarat luovat valheellista turvaa", Madventures-kirjassa sanotaan myös, ja tämä näpsäkkä tosiseikka vähensi tavallista "unohduskuumottelua", joten rauhallisen olon tavoittamiseksi tarkistin ainoastaan, että pakattuna olivat passi, rahat, avaimet, lompakko, lääkkeet, liput, passi, avaimet, lääkkeet, Visa Electron, rahat, passi, avaimet, lompakko, lääkkeet, liput, puhelin, kamera, puhelin, kamera, puhelin, kamera ja Visa Electron. Helsinki-Vantaalle päästyäni oli fiilis jo kuin välierävoittajalla Liigassa, sillä olin kuumotellut mahdollista pommiin nukkumista lähtöpäivänä.

Alpit
The Yellow oli hostellini nimi, ja suosittelen sitä kaikille, erityisesti nuorille ja niille, jotka ovat sosiaalisia, eivätkä häiriinny metelistä! Vanhemmille ja häiriintyville on tarjolla yksityishuoneita. Hostellikokemus oli ensimmäiseni, mutta se ei etukäteen niinkään ressannut. Tuntemattomien kanssa samassa huoneessa nukkumisessa ei ole mielestäni mitään hankalaa. Omistan loistavat unenlahjat. Valitettavasti olin yläpedissä ja tulin lähes poikkeuksetta nukkumaan pari tuntia ennen kuin muut heräsivät, joten taisin aina herättää alasänkyläisen, mutta sitäpä se hostellielämä teettää.

Huoneeni, 6 bed mixed dorm, joka osoittautui 4 bed female dormiksi :D ihan sama <3

Forum Romanumilta. Alueella on ollut asutusta jopa vuonna 700 eKr. En ole näiden raunioiden iästä varma, mutta pari tuhatta vuotta ainakin on heille sitä kertynyt. Tämä oli siis muinaisen Rooman valtakunnan keskus. O-M-G! <3


Rakastan historiaa, oi kuinka rakastankaan sitä... Rooma oli kaunein kaupunki, jossa olen ikinä ollut. Tunnelma oli verrattuna esimerkiksi neuvostomaiseen Riikaan hämmästyttävän eloisa ja lämmin. Turistit ja turismielinkeino haisivat joka puolella. "Veni, vidi, vici" ja "Alea iacta est", sekä muut lentävät lauseet olivat korvaantuneet vuoden 2015 Roomassa fraasilla  "Would you like to buy a selfiestick?". Myyjät olivat yritystensä kanssa jo koomisia. Tästä kertoo esimerkiksi Paulan äskettäinen kokemus Roomasta. Ystäväni hyvä oli jo selfietikku kädessään ottamassa kuvaa, kun myyjä keskeytti hänet kysymällä, haluaisiko hän kenties ostaa selfietikun... Okei, myyjä, okei. Ja okei, Tallink Silja Line, okei teillekin. Miksi joku setä soitti teidän tunnaria haitarilla metrotunnelissa???

Näkymät Villa Borghesen puistosta!
Suosittelen Roomaa jokaiselle pariskunnalle ja kaikille, joita kiinnostavat nähtävyydet ja historia. Kaupunki oli todella helppokulkuinen. Kulku oli pienten etäisyyksien vuoksi mahdollista kävellenkin, mutta itse ostin Roma Passin, jolla sai käyttää julkista liikennettä kolme päivää ilmaiseksi, pääsi esimerkiksi Colosseumiin jonon ohitse ja sai kahteen museoon ilmaisen sisäänpääsyn. Jalkani näkivät metron käytöstä huolimatta valon kuoleman portilla, mutta eipä väliä, sillä yksin kun olin, sain pitää taukoja missä ja milloin vain.

Ohitin jonon glamouristi Colosseumissa, mutta tuttavalta saatu Roma Pass ei toiminutkaan portilla. Siinä sitten häntä koipien välissä kävelin saman jäätävän jonon ohi takaisin ja sen perään, jotta saisin toimivan passin. Glamour 1/5.


Pantheon
No filter
Miten ihmiset rakensivat näitä valtavia rakennuksia ilman koneita? Miten se oli yksinkertaisesti mahdollista? Oliko jokainen rakentaja Kippari-Kallen esi-isä? Orjuus tietty mahdollisti Rooman valtakunnan kukoistuksen, mutta miten fyysisen työvoiman loputtomuudesta huolimatta IHMISET OVAT VOINEET saada aikaan näin valtavan isoja, vielä tänä päivänäkin vaikuttavia rakennuksia? Mun on pakko selvittää vähän historian rakennustekniikkajuttuja. Siis ihan oikeesti.

Berninin Neljän joen lähde
Olin äärivasemmiston sijaan äärionnellinen, kun pääsin Piazza Navonalle! Luin hiljattain Enkelit ja demonit -kirjan, joka oli omiaan sijoittamaan Rooman lopullisesti määränpääkseni, sillä se sijoittui juurikin tuonne. Kirjassa kuvailtiin Piazza Navonaa mestarillisesti! Tunnistin kaikki maamerkit pelkästään kirjasta lukemani kuvauksen perusteella. Dan Brown, olet jumala. 

Saavuin Vatikaanivaltioon (jes, kaks maata yhdes reisus) keskiviikkoaamupäivänä. Paavi oli jo poistunut näkyvistä, sillä en millään jaksanut herätä ajoissa häntä katsomaan. Ensimmäinen ajatus, jonka (näin sensuroimatta) sain Pietarinkirkon ulkonäöstä oli, paradoksaalista kyllä, että "toi kirkko on saatanallisen hieno"... Paikka oli yhteen asti suljettuna, joten menin jonottamaan aukion sisäänkäynnille siinä uskossa, että pääsisin nopeasti Pietarinkirkkoon. Pyh ja pah. Menin aukiolle päästyäni väärälle puolelle kirkkoa ja silläpä aikaa noin neljä ja puoli tuhatta ihmistä ehti jonoon edelleni. Odotin vielä talven jäljiltä horrostavaan suomalaiseen kehooni vangittuna polttavassa (mutta ihanassa) auringonpaisteessa yhteensä KOLME TUNTIA kirkkoon pääsyä. Mutta olihan se sen arvoista. Jälleen kerran hämmästyin, miten on ollut ylipäänsä mahdollista tuottaa tuon kaltaisia rakennuksia ennen teollista ajanlaskua. En ole toistaiseksi ainakaan tullut kristinuskoon, mutta silti meininki oli pyhä, olinhan katolisen kirkon keskuksessa. Historia, kaikki... Ja sitten kiipesin kirkon kupoliin. Kuvasin videolle kuinka kävelin portaita ylös. Ensinnäkin, olin seisonut jonossa jo pienen iänkaikkisen, ja silti rupesin nuukailemaan kassalla: olisi maksanut kaksi euroa enemmän mennä ylös hissillä, kuin pitkin portaita... Videosta tuli yhteensä yli kymmenen minuuttia pitkä. Näkymät kupolista kuittasivat kuitenkin heittämällä urheilullisen kuoleman. 

Kuolleet jalat -kollaasi. Kuvasin alitajuisesti jalkojani, kun ne olivat kipeät... Vaikka lenkkitossut ovat epäesteettiset Italian kaltaisessa kenkä- ja laukkumekassa, älä edes harkitse muita kenkiä. Ei paljoa korkkareissa tai flipflopeissa naurata, jos olet kävellyt yhdeksän tuntia...

Vesipiste


Niin romanttine ravintola, et voin vannoo et sen ilma oli vaaleenpunasta. Huomaa toi tyhjä tuoli mu edes
Ymmärsin, miksi tuolla kuumuudessa juodaan espressoja pitkän kuuman kahvin sijaan. Kuumuuteenhan varmaan kuolisi. 
Vesi ja ruoka olivat hyviä ja niitä oli riittävästi. Vettä sai kuvan mukaisista vesipisteistä, joita oli ympäri kaupunkia. Vaikka piste näyttää epäilyttävältä, on vesi puhdasta ja myöskin juotavaa hanavettä paljon paremman makuista. Tämä vesiasia oli yksi parhaista jutuista Roomassa mun makuun, sillä pullovesi on raivostuttavan epäekologista, ja minähän juon vettä ainakin kolme litraa päivänä, jona en urheile. Ravintoloissa noloudekseni unohdin tippauskulttuurin totaalisesti, enkä tipannut missään. Minä töykeä turisti. Häpeä. Viini oli paljon halvempaa, kuin vesi, ja tissuttelinkin joka ilta punaviiniä hostellin alakerran baarissa. Eipä tarvinnut siellä kauaa lasi kädessä yksin istua, sillä ihanat ihmiset eri puolilta maailmaa tulivat juttelemaan. Myös kaupungilla kävin sydäntä lämmittäviä rikkaita keskusteluja, joita en olisi käynyt, jos olisin matkannut kaverin kanssa.

Vaikka olin yksin, en ole aikoihin ollut vähemmän yksinäinen. Tutustuin moneen upeaan tyyppiin, ja on niiin surullista, etten näe heitä enää ikinä. On näin kirkollisteemaisesti taivaallista huomata, että vaikka passissa lukisi Argentiina, USA, Kanada, Israel, Pakistan, UK, Ruotsi tai Suomi, löytyy silti yhteisiä puheenaiheita loputtomiin, ja on mahdollista kertoa omista tuntemuksistaan niin, että ihminen ihan vieraasta kulttuurista ymmärtää. Vaikka englantini ei ole turhan adjektiivirikasta ja sanoja unohtuu sekä artikkeleja tipahtelee, se ei haittaa, sillä tärkeimmän saa sanottua. Tätä ei tämän tekstin kuvat kerro. Parasta matkassa oli seura, sekä mun oma seura että varsinkin hostellin ihmiset. Rakastuin hostelleihin, enkä tule enää harkitsemaankaan muita pääasiallisia majoitusmuotoja. Henki oli loistava, ystävällinen, ennakkoluuloton. Jokainen sai olla ja näyttää juuri siltä, mitä on. Muun muassa tästä syystä sain voimakkaan elämännälän. Usko ihmiskuntaan on jälleen vahvistunut.

Matkan tarkoitus oli helpottaa matkakuumetta, mutta herraisä ja pyhä Vatikaani, sehän vain pahentui.


15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mistä arvasit rakas? <3
      Hieno kirjoitus (lue: omaat loistavat kielelliset lahjat) ja upeita kuvia!
      <3<3<3

      Poista
  2. Aivan ihana juttu ! Sinä se osaat kirjoittaa hienosti ! Ja kuvat, huh huh !

    VastaaPoista
  3. Voi apua mikä matkakuume tässä tulee tätä lukiessa ja noita kuvia katsellessa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onki parast kuul et postaus tehoo kute kuuluu;) vähä kirjottaessaki tuli matkakuume :DD pakko päästä..!

      Poista
  4. Kivasti kirjoitettu :) Sait Rooman kuulostamaan mun tulevalta kaupunkilomakohteeltani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu!! :) Sinne kannattaa oikeesti mennä, siis varsinki jos historia yhtää kolahtaa! Tietty Rooma muutaki tarjoo, mut historiafriikil se o päiväuni <3

      Poista
  5. Ihailen rohkeuttasi ja itseluottamustasi nuori nainen.Hieno kirjoitus,jota olen jo odotellutkin.Minä en ole Roomassa käynyt,Italiassa kyllä.
    Sorrento ja Capri sekä Sisilia kiehtoivat minua.

    VastaaPoista
  6. Olipa mukavaa luettavaa! Itse palasin Italiasta eilen, erittäin vastentahtoisesti :). Onnea ja menestystä ensi talven isompaan matkaasi! Ole siellä rohkea, mutta älä uhkarohkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada kivaa palautetta! :) Jos tän vastauksen näät, niin mistä päin Italiaa? Juu en yhtään epäile, että sinne ois voinu jäädä! :D Kiitos ja kyllä, koitan selvitä hengissä mikä on pääasia, ja terveenä mikä on toinen prioriteetti..

      Poista

Kiitos mielenkiinnosta! Kommentoi ihmeessä!