perjantai 26. kesäkuuta 2015

Rauma 2015

Day 1 = 23.6.







Day 2 = 24.6.




Näillä vapailla ei tän glamourimpia matkoja tehdä. XD 
Ei haittaa. 
Talvella sit...<3

maanantai 22. kesäkuuta 2015

TOP 15 REISSUHETKET: Kriteerinä yolous – näitä ei voi toiste kokea!

Länsimaalainen rakastaa listoja. Ehkä siksi olen jo pitkään halunnut listoittaa mun parhaat reissuhetket. Nimenomaan hetket – nyt ei siis puhuta paikoista tai matkoista kokonaisuudessaan, vaan hauskimmista, ikimuistoisimmista ja epätodellisimmista hetkistä, hetkistä, joita ei voi kokea uudelleen. Hetkistä, jotka on koettu koko elämäni kaikkien reissujen aikana, reissujen jotka ovat saattaneet suuntautua mihin tahansa Turun ja Himalajan vuoriston välillä. Ennen Ugandaa onkin ihan hyvä harrastaa pienimuotoista välimuistelua. Ugandasta päivittelen myöhemmin. <3

15. Tanskan paratiisiranta on päältä kaunis
Tanskassa melkein vuosikymmenen sitten olimme uimassa ja peseytymässä upealla, upealla valkoisella hiekkarannalla. Ranta tosin muistutti lähinnä talvisodan aikaista miinakenttää. Vesirajasta alkaen oli jonkin matkaa jalkapohjia satuttavia hirvittäviä kiviä, mutta heti niiden jälkeen kärsimyksen arvoista paratiisinsinistä vettä ja ihanaa, pehmeää hiekkaa... Sitten iski meduusaparvi.

14. Vaellus Kreetan oliivilehdoissa ja laaksoissa
Päiväreissu Välimeren kotoisan saaren vuorien väleissä ihanteellisessa säässä vuosikausia sitten on jäänyt mieleeni – ehkäpä epätodellisen hyvän salaatin ja munakkaan ansiosta?

13. Kaikkien aikojen biletyslaivareissut
Näitä ei voi kuvailla. Laivalla on aina liian mahtavaa ja laivareissut jäävät poikkeuksetta elämään legendoina, joista en koskaan muista kaikkea, ja joiden jälkeen saa tehdä aina ankaraa arvaustyötä. Laivareissujen hetket, joita en muista, ovat ehdottomasti ansainneet paikkansa listalla. Olkoon tämä vaikka jonkilainen tribuutti muistoille, jotka eivät koskaan tallentuneet.

Ollaan kerra Turus, ni mennää ny sit laivallekki t.Reetta ja Anniina vappuna
12. Turistisuuden turistisuus - hotelliaamiaiset Gran Canarialla
Ei pelkoa ruokamyrkytyksestä, ei huolta huomisesta! Tästä turistimmaksi ei voi enää muuttua, ja sen vuoksi Kanarian hotelliaamiaiset on valittu mukaan juhlavaan joukkoon.

11. Lady Gagan keikka Tukholmassa ja lipuntarkastus...
Surkeiden sattumusten sarja! Olimme Iivarin kanssa lentäneet Porista Tukholmaan aikaisemmin aamulla. Kauppakeskuksessa jaettiin ilmaisia vesipulloja, jollaisen tietty otin, olenhan porilainen, eikä olisi ihme, vaikka jonottaisin ilmaisia ämpäreitä yön yli Tokmannin edessä. Illalla saavuimme areenan oville, ja otin esille lipun, jota olin puoli vuotta varjellut hengelläni. Samaan aikaan ajattelin juoda ilmaisvedet pois, sillä pulloja ei tietenkään sisälle saanut viedä. Oli minun vuoroni näyttää lippu. Avasin kierrekorkin ja vesi RÄJÄHTI lipulleni. Se oli hiilihapotettua, se räjähti lipulleni! SE RÄJÄHTI LIPULLENI! Onneksi yksi useasta viivakoodista säilyi lukukelpoisena, ja kaipa kuivattelun jälkeen olisivat muutkin olleet luettavissa, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Olen yhä sitä mieltä, että kenellekään ei käy tuollaista. Ei vain käy.

10. Pelon ilmapiiri: elinkaupan uhriksi joutumisen välttelyä Tukholma-Riika-Tukholma -risteilyllä
Keväällä olin matkakamu Iivarin kanssa päivä Riikassa -risteilyllä. Ilmapiiriä vanhassa, vanhassa laivassa, autokannen alapuolella sijaitsevassa kuppaisessa kerroksessa on vaikea selittää. Se oli kauhistuttava, ja pelkoani syvensi huhut laivalla harrastettavasta elinkaupasta. Iivari oli mielestään vajonnut kirjaimellisesti niin alas, että hänen kärsimyksensä oli käsinkosketeltavaa ja tuskanhuudot tuottivat minussa syviä empatian tunteita.


samanhenkisten kokemusten kesken jaettu 9. Ääni jäi iskelmäfestareille, hajuaisti Snoop Doggin keikalle
Viime vuonna vietin kolme kuukautta unelmaLOMAkesääni ja Iskelmäfestarit, joissa olin kolme päivää sopivat siihen täydellisesti. Sieltä palattuani, kaikennähneenä, aivan rikki ja revittynä, ääni pois huudettuna kuulostin laulaessani tismalleen itse Paula Koivuniemeltä, Paulalta, jonka olin muiden mahtavien artistien lisäksi juuri nähnyt. Me äänitettiin mun laulua. Oiskohan niitä äänitteitä enää olemassa? Sata kesää, tuhat yötä... Lisäksi Snoop Doggin keikka teltassa, jonka katonrajan pilvipeite oli paksu kuin juhannuksen 2015, ja joka haisi kuin metsäpalossa tuhoutuva salainen kasvihuone, voidaan lisätä tähän ysipaikalle.

samanhenkisten kokemusten kesken jaettu 8. Adrenaliiniryöpyt ja endorfiinit kotimaan aktiivimatkoilla
Suomen luonto on hiljaisen jylhä, jylhän koskematon, koskemattoman kaunis. Pieni karhunkierros Kuusamossa luonnon keskellä, koskenlasku samaisella paikkakunnalla ja Turun flowparkin vaijerirata kymmenen metrin korkeudessa puusta puuhun liukuen ovat saaneet aikaan adrenaliiniryöppyjä, joiden tuottama hyvä olo ja välillä myös kuolemanpelko saavat sijan kahdeksan.

7. Suomi Style!
Olimme juuri palanneet kuukauden Intian reissulta ja kokeneet ennenkuulumatonta avuliaisuutta, jopa ahdistavat mittasuhteet saavaa palvelemista ja ylipäänsä palvelualttiutta sekä ihmeellistä asiakaspalvelua. Odotimme linja-autoa Helsinki-Vantaalla, ja kun se saapui, menivät Emma ja Iivari sisälle bussiin. Olisin itse myös mielelläni mennyt, mutta aivan nenäni edestä puolityhjän bussin kuljettaja löi ovet kiinni ja lähti liikkeelle, eikä pysähtynyt vaikka ystäväni yrittivät huutaa hänelle. Bussi ei kuulemma ole taksi. Tunsin välittömästi olevani taas kotona, ja tunne sai vahvistusta, kun kukaan ohikulkijoista ei auttanut minua, kun tahin matkalaukkujeni kanssa ensin portaat alas ja sitten ylös Tikkurilassa. Jos sekään ei ollut tarpeeksi, viimeistään känniset suomalaiset ravintolavaunussa sinetöivät kotiinpaluun todelliseksi.

Lainattu mahtavan Funland -fbsivun kuvatarjonnasta
jaettu 6. Yksin ikuisuudessa, ahdistelija Roomassa, sisällä Enkeleissä ja demoneissa!
Yksin matkustaminen Roomaan loi otolliset puitteet nautiskella hetkestä Piazza Navonalla. Vesipulloni oli täytetty kadun suihkulähdemäisestä vesipisteestä, hörppäilin siitä ja totesin: tämä suihkulähde on aivan varmasti se, jonka Dan Brown kuvailee kirjassaan. En ollut nähnyt kunnon kuvia suihkulähteestä, mutta euforinen tunne valtasi minut, koska lähde oli kuvailtu niin mestarillisesti, että olin kuvitellut sen juuri sellaiseksi miltä se näyttikin!

Kuudennen sijan jakaa samoissa puitteissa, eli Roomassa tapahtunut ahdistelluksi joutumisen kokemus. Tulin ulos Terministä, ja vanhempi mieshenkilö kysyi nimeäni ja kotimaata. Vastasin "Finland", ja kävelin tylysti apteekkiin ostamaan aurinkorasvaa. Mies oli huomaamattani tullut perässäni apteekin ovelle, ja lähti kävelemään kanssani kohti hostelliani, vaikka en vastaillut hänen kysymyksiinsä tai ylipäänsä puhunut hänelle. Vähän aikaa käveltyämme mies kysyi, voisimmeko pussailla. Vastasin "no, go away", ja mies vain seurasi ja halusi innokkaasti pussailla. "Go away", hoin, ja mies otti pienestä laukustani kiinni ja kysyi, saisiko hän kantaa sitä. Vastasin "no" ja menin avoimesta ovesta sisään katukauppaan. Mies odotti ovella ja kun poistuin kaupasta, hän jatkoi seuraamistani. Menin seuraavaksi sisään ravintolaan, ja kerroin, että minua seurataan, jotta voisin hengailla hetken sisällä. Ulos mentyäni mies oli lähtenyt kävelemään pois. Todellista vaaraa minulla ei ollut, sillä vaikka oli jo pimeää, oli kujalla useita avoimia kauppoja ja hieman elämää. Kokemus jäi silti mieleen ja ansaitsee paikkansa listalla suuntaa antavuutensa vuoksi.


5. Neljäkymmentä astetta poliisiautossa moottoritien kaistoilla pujotellen Saksassa
Istuin poliisiauton putkaosiossa, sillä isäni porukoiden kanssa reissasimme entisellä poliisiautolla ajaen Tsekkiin. Vauhtia oli kiitettävästi, kaistoja hyvästi ja lämpöä erinomaisesti saksalaisella moottoritiellä monta, monta vuotta sitten.

4. Kun lentoni melkein tippui taivaalta
Olimme koulun kanssa vuonna 2013 Saksa-Ranska -rundilla. Kotiinpaluu oli vähällä katketa, kun Saksan sisäisen lennon menopeli, eli piskuinen potkurikone tärisi kuin pesukoneen linkousvaihe potenssiin loputon. En tiedä, kuinka vakava turbulenssi oli, mutta lentoemännät kiljahtelivat heilahduksissa, kovemmatkin kaverit pelkäsivät ja minä itkin, vaikka olin ottanut rauhoittavia.

3. Äänestäminen Euroopan parlamentissa 
Kohdan neljä reissun kohde oli nimenomaa Strasbourgin europarlamentti, jossa osallistuimme Euroscola-päivään. Siellä koin poliittisen heräämiseni, ja siellä meiltä kysyttiin kysymyksiä, joihin saimme vastata painamalla samoja nappeja, kuin mepit äänestäessään! Olin europarlamentaarikko yhden päivän ajan. Tulevaisuuteni on myös menneisyydessä...

taallaeisaakuvata.jpg
jaettu 2. INTIA: Pakistanin rajalle viitisen sheiveriä laukussa & auringonlasku Himalajalla 2500 metrin korkeudessa
Meillä ei Intiassa aikataulut koskaan olleet varmoja, ja saimme tietää menevämme Pakistanin rajalle vähän ennen lähtöä. Tiputin isomman kassin hotellihuoneeseen ja otin tilalle pikkulaukun. Tilan säästämiseksi olin pakannut pikkusälää laukkuun ja kuinka ollakkaan, kun myöhemmin autossa avasin laukun, paljastui sieltä viitisen sheiveriä! Veitsenterävää, aseeksi kelpaavaa sheiveriä... Yritin kuumeisesti keksiä niille luotettavaa piilopaikkaa autosta, sillä useiden ruumiintarkastusten lisäksi myös auto tarkistettiin, mutta en keksinyt ja päätin jättää ne puolipiiloon, jotta ei vaikuttaisi, että piilotin ne, mutta jotta ne eivät pomppaisi tarkistajan silmille. En tiedä huomattiinko niitä, mutta niistä ei ainakaan noussut haloota. Se kuumotuksen määrä ansaitsee kakkossijan! Kyllä se oli pelottavaa viedä useita teräaseita äärimmäisen tarkasti vartioidulle rajalle. Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti ja konfliktitta, kun yksi vakavista rajavartijoista halusi ottaa kännykällään selfien mun ja Emman kanssa.

Kakkossijalle yltää myös hetki, jolloin aurinko katosi sumun peittämien vuorien keskelle. Vuorista oli näkyvissä vain huiput. Ympärilläni oli useita eri kansalaisuuksia katsomassa epätodellista näkyä. Tunsin olevani yhtä koko maailman kanssa ja oivalsin, kuinka hienoa on olla elossa juuri nyt.



Kuva otettu aikaisemmin siitä kohdasta, mihin ylemmän kuvan laskeva aurinko paistaa, eli ylemmän kuvan takana olevat maisemat
1. Kiistaton voittaja löytyy Intian maaseudulta
Annoin köyhille maaseutukylän lapsille Suomi-postikortteja. Heidän iloiset ilmeensä, nauru ja riemu herättivät mussa uskoa mun unelmaan, eli parempaan maailmaan ja kertoivat, että onnellisuuteen ei välttämättä tarvita mitään muuta kuin hieman vilpitöntä elämäniloa ja pala kartonkia. Hetki oli puhdas ja niin valaiseva, että siihen palatessani muistan taas arvostaa omaa elämääni, ja niitä mahdollisuuksia, mitä Suomeen syntyminen ja kohtuullinen terveys meille antavat.