perjantai 16. lokakuuta 2015

Voitin Foxilta TWD-matkan Nykiin perjantaina, torstaina lähdin

Huh huh!

Rammsteinilt asiallista musiikkia, jota luukutimme hotellissa ja siteerasimme kaupungilla!

Pari viikkoa sitten raapustelin kaikessa rauhassa romaaniani tietokoneella, kun satuin kuulemaan lempisarjaani koskevan mainoksen taustalla kohisevasta telkkarista. ”Voita matka New Yorkiin The Walking Deadin kuudennen tuotantokauden ensi-iltaan!” siinä sanottiin. Päätin osallistua saman tien, koska mulla oli kuitenkin aikaa heittää ennen Ugandaa yksi Nykin reissu.

Yöllä ennen palkinnon arvontapäivää, vaikka en ollut edes varma, minä päivänä palkinto arvotaan, kirjoitin Whatsapp-ryhmään: ”En millään jaksais herätä aamulla, ku Foxi soittaa et oon voittanu. :/" Mulla oli ehkä jonkinlaista intuitiontynkää, sillä aamukymmeneltä nukuin erittäin tyytyväisenä, kun puhelimeen ilmestyi joku numero. No nyt, ajattelin jo silloin, ja kun vastasin, sieltä sanottiin: ”Foxilta moikka." Mä olin, että ”Ei helvetti”, johon lisäsin kiireesti: ”Anteeks!"

Matkajärjestelyt pärähtivät käyntiin heti. Mulla oli kiire, ja matka oli kahdelle. Koska halusin olla diplomaattinen, mä valkkasin seuran sillä perusteella, kuka ensimmäisenä oli sanonut tulevansa mukaan, jos mä voitan. Iivari oli tämä onnettaren suosima taho, ja hän kokikin varsin miellyttävän herätyksen, kun saavuin hänen ovellensa ESTA-hakemuksia tekemään, passia heilutellen ja New Yorkiin lähtöä ehdotellen.

Lennot nousivat tuuliin taivaan lyhyellä varoitusajalla, nimittäin seuraavana torstaina, kuuden päivän vierähdettyä voitosta. Manchesterin lentokentällä huudahtelin brittiaksenttia imitoiden "Manchester United" ja sitten matka jatkui Nykiin, johon saavuimme päivällä paikallista aikaa. Päivänukkumiseen painottuva unirytmini oli juuri sopiva paikalliseen aikaan, jossa kello on seitsemän tuntia vähemmän. Jet lagia en siis kärsinyt.

Rinkka jätesäkkiin!
Lentokentällä meitä kahta odotti kuljettaja ja valtava fancy musta auto. Sillä huristelimme yli tunnin epätoivoisessa liikenneruuhkassa kohti määränpäähotelliamme Manhattanilla. Hotelli ei ollut omamme, mutta me tiesimme, että meillä olisi siellä jonkinlainen Meet&Greet -tilaisuus. Sitä me taas emme todellakaan tienneet, että siellä tulisi olemaan The Walking Deadin näyttelijöitä, me nimittäin luulimme tapaavamme kuvaajia ja muita vastaavia. Kun törmäsin hotellin aulassa WD:n ”Caroliin”, mulla alkoi hälytyskellot rämisemään päässä. Sitten meidän koordinaattorimme nouti meidät aulasta ja mä kysyin, keitä tilaisuudessa oikein olisi. ”Many stars of the show”, kuului vastaus ja mä reagoin näyttämällä taustakuvaani, jossa oli ”Daryl” eli Norman Reedus, ja kysyin, olisiko hänkin paikalla. ”Yes, he is here”, hän vastasi ja mä luulin kuolevani, koska Norman on mun lempinäyttelijä ja mun mielestä kuumin ihminen tällä planeetalla.





Meitä voittajia oli viisi, kaikki eri maista, ja jokaisella meistä oli yksi seuralainen. Istuin ikkunalaudalla ja yritin höpötellä heille, mutta koko energiani purkautui tärinänä. Pian näyttelijät alkoivat lappaamaan yksi toisensa jälkeen ovesta sisään. Ensimmäisenä mun älykkyyteni taso laski koiran tasolle ja toimin vain eläimellisten vaistojeni varassa, sitten en saanut henkeä, sitten alkoi huimaamaan, sitten kävin pyytämässä ekat kuvat Normanin kanssa, sitten huimasi niin paljon, että oli pakko istua ja yrittää hyperventilaatiokohtauksesta ja vapinasta huolimatta saada happea. Sitten aloin itkemään, MINÄ, mitä?! Mä yllätin itseni tuolla reaktiolla, siis mitä hittoa. Viimeisenä oireena tuli hikoilu ja sitten aloin taas tajuamaan jotain maailmasta ja juttelin niitä näitä todella mukavan näyttelijäkunnan kanssa ja vähän ehkä roikuin Normanissa... Norman muuten kysy multa, että "Sweetie, are you ok?" ja piti kädestä kiinni ku olin nii heikossa hapessa! Fan girling...



Pukukoodi oli "smart casual"
Nää tyypit jotenkin otti mut mukaan tähän kuvaan. Outo fiilis, ku siinä oli varmaan kymmeniä kameroita kuvaamassa meitä


Siirryttiin Foxin tarjoamalla taxilla hotskaan. Sitten me kierreltiin vähän Nykiä ja mä hoin onneani Iivarille ja somelle, koska NORMAN REEDUS?!?!?!?!?! Mäkistä ranut, koska Ameriikassa oltiin, unta ja sitten aamulla kiertelemään!

Ikkunasta näkyi ihan vieressä sijaitseva Empire State Building
Seuraavana päivänä me matkustettiin kämäsellä ja kuumalla ja valtaisaa verkostoa pitkin kulkevalla subwayllä katsomaan ”The Statue Of Libertyä”. Se oli rannalta katsottuna pikkuriikkinen, mutta me ei haluttu maksaa turistihinnoiteltuja maltaita risteilyistä patsassaaren tuntumaan, joten tyydyttiin ihailemaan tulitikkuaskin kokoista plänttiä suolalta haisevan likaisennäköisen meren ääreltä. Turistikierros jatkui: me käyskentelimme pilvenpiirtäjien, joiden nimityksen muuten nyt ymmärrän, sillä alhaalta katsottuna todella näyttää, kuin ne piirtäisivät pilviin, lomassa ihmismassoissa WTC:n muistomerkeille. Ne olivat todella koskettavia. Vaikka maailma on koko ajan täynnä sotaa ja kärsimystä, tuntuu liian absurdilta, että Nykin kaltaisessa suurkaupungissa, jonka ihmisten elämäntyyli ja kulttuuri on kovin lähellä suomalaista, saattaa sattua sellaisia asioita. Ketä iskun takana ikinä olikaan, sen uhriksi joutui viattomia kaltaisiani ihmisiä. Outoa, Nykinlaisessa modernissa kaupungissa. Ei sellaista kuulu missään tapauksessa tapahtua länsimaissa. Seuraavaksi visiteerattiin Wall Streetillä, josta otettiin pari kuvaa. Sieltä seikkailtiin vahingossa Chinatowniin ja Little Italyyn.



Vasemmisto ja Oikeisto Wall Streetillä #kapitalismisucks



Gluteenittomat falafelit <3


Yksi sana kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa: POLIISIVALTIO

Illalla oli ohjelmassa lisää Walking Deadia! Laskeuduimme neljän tähden aamiaisellisen hotellimme seitsemännestätoista kerroksesta alas odottelemaan autoamme, joka kuljetti meidät lyhyen matkan päähän Madison Square Gardenin VIP-sisäänkäynnille. Tilaisuus oli mahtava ja areenalla meno aika "Ameerika". Meille näytettiin kuudennen kauden ensimmäinen jakso kaksi päivää ennen USA:n ensi-iltaa. Mahtava jakso, olin niin fiiliksissä! Siihen ei ilo päättynyt, sillä jakson jälkeen KAIKKI sarjan merkittävät näyttelijät ja jo kuolleitakin tuli paikalle paneelikeskusteluun! Norman huristeli lavalle moottoripyörällä, jollaisella Darylkin sarjassa kulkee. Mulla oli niin hienoa, Walking Dead -tilaisuus, mun ikuisuuden lempisarja ikinä!

Brittien voittaja (tai voittajan ystävä, en ole ihan varma) ja minä elämässä yhdessä GlamourElämää
Kuva tauolta ja tauolla mesta oli tyhjempi!
Paikalle palasi kuolleista muiden muassa Hershel, Shane ja Beth


Pitkän tilaisuuden jälkeen me haluttiin hullulle Times Squarelle! Valomainoksia oli niin paljon, ettei tullut mieleenkään lukea yhtäkään niistä. Ilma oli valosaasteesta kirkas ja ihmisiä oli kuin pipoa.



Tämän jälkeisenä iltana jengiä oli sikana enemmän, ei mahtunut kunnolla ees liikkumaan
Lauantai oli vapaapäivä, ja sen me vietimme Iivarin jenkeissä au paireilevan hyvän ystävän ja hänen ystävänsä kanssa. Sekin oli aika absurdia kaiken muun absurdiuden lisäksi. Päivässä parasta oli ehdottomasti seura, vaikka Central Park ja Brooklyn Bridge olivatkin ihan siistejä. Empire State Building oli tarkoitus käydä ylhäältä katsastamassa, mutta koska lippukaupittelijat valehtelivat hinnoista meille julmasti kadulla, emme me sinne menneet ja se suretti meitä seuraavana päivänä. Kyllä me silti nähtiin Nykiä muutenkin, vaikkemme ihan taivaaseen päässeetkään.

Jesus is lord
4rtsyyh
Central Parkista, joka muuten oli yllättävän iso!


Toys 'r' ussista, mis oli maailmanpyörä sisällä, ja siihen oli pakko mennä!!!




Sunnuntaina vielä muutamat turneet lähikaduilla ja hotellin kurkku-minttuvettä nassuun. Sitten auto saapui noutamaan meidät lentokentälle. Siellä tanssahtelin puolen tunnin ilmaisen wifin voimin "Downtown"- ja "Freedom"-biisejä keskellä terminaalia, ja sitten astuimme laivaan.

Lennosta on nyt pakko sanoa, että voi luoja, jos on yölento ja kaikki muut yrittävät nukahtaa, olisi kohteliasta olla myös itse hiljaa tai edes puhua vaimealla äänellä. Takanamme istuneet nimittäin suurin piirtein huusivat kahdeksan tuntia putkeen. Ilman taukoja, ja pitivät vielä jotain valojakin päällä. Niin, olisi siitä kai voinut sanoa heille suoraan. Vaikka kyllä kovaäänisesti vihjailimme. Mutta suomalainen on suomalainen, eikä suomalainen valita suoraan vaan kierrellen.

Reissulla söin noin viisi kiloa rasvaisia jenkkiranskalaisia ja heitin Iivarin kanssa maailman väsyneintä, mutta ihan parasta läppää. Mulla oli sairaan hauskaa, ja kaikki sujui kuin rasvattu. Mä koin sellaisia asioita, joita ei kuuluisi kaiken järjen mukaan saada kokea kuin elokuvissa. Kaikki oli ilmaista. Reissu kustansi mulle ruokineen ostoksineen kulkemisineen kaikkineen noin 160-170 euroa. Maailman suurimmat kiitokset Foxille. Ja sille, joka lahjoitti meille voittajille uusimmat Black Ops -pelit ja ihan totta, tätä en edes ennen paluupäivää tiennyt, Playstation 4 -konsolit! Elämä on hyvää, rakkautta kaikille.

New York oli valtava kaupunki, johon saamamme pintasilmäys paljasti, että kaupunki muodostui tavallaan pienistä erilaisista kylistä. Jokainen katu erosi edellisestä. Manhattanilla oli sairaasti porukkaa, mutta kaupunki ei kuitenkaan ollut erityisen uudenaikainen, sellainen kuin kuvittelen vaikka Japanin futurististen suurkaupunkien olevan. Jotenkin kaupunki tuntui jämähtäneen kymmenen-kaksikymmentä vuotta ajassa taaksepäin.

Me mietiskeltiin, miten yli kahdeksan miljoonan ihmisen kaupungin infrastruktuuri kestää ihmismäärän aiheuttaman rasitteen. Miten kaikki on järjestetty, miten tavara kulkee, miten sairaalat vetävät? Mutta niin se vain on, että vihatun ja rakastetun Amerikan itärannikolla elämä pyörii aina vain päivästä päivään aivan kuin täällä yksinäisessä kylmässä Pohjolassakin, josta muuten kahden viikon päästä lähden Afrikkaan.

Jenkkiselfie lentokentältä:D

8 kommenttia:

  1. Eikä miten mielenkiintoinen matka! Siis miten sä voitit tollasen matkan? Mäkin haluan, haha! Ihan huippua! Täällä istuu yksi kateellinen ihailemassa sun kuvia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis se kyllä oli yks parhaista matkoista ikinä, ja vielä lempisarjaan liittyen! Mä vaan täytin Foxin sivuilla lomakkeen, se oli pelkkä arvonta missä piti vaa tietää sarjan päänäyttelijän nimi :D Joo niin moni sanoo, että ois ite mielellää lähteny myös! ;) :)

      Poista
  2. Vautsi miten siisti matka! :D On varmasti ollu ihan huippua! Tosi makeita kuvia :)
    ☞Life à la Annika

    VastaaPoista
  3. Hieno matka Sinulla,ikimuistoinen !! Nyt odottelen Afrikan matkan kuulumisia:Hyvää antoisaa uutta matkaasi .

    VastaaPoista

Kiitos mielenkiinnosta! Kommentoi ihmeessä!