perjantai 30. toukokuuta 2014

Kaunis kotiseutu ja siellä hengailua

Hej!

Anniina ei ole aktiivinen bloggaaja... Kiinnitin huomiota tähän seikkaan nyt, kun viime kirjoituksesta on aikaa kulunut noin karkeasti arvioiden kuutisen viikkoa. Hällä väliä!

Asiaan. Lähiaikoina, eritoten viimeisen viikon aikana olen tajunnut kuinka kaunis kotiseutu mulla onkaan. Olen kierrellyt Porin lähiseutua (=maaseutua) autolla eri ihmisten kanssa usealla ilmansuunnalla lähes päivittäin. Suosittelen jokaiselle omaan kotiseutuun tutustumista, se on edullista, helppoa sekä silmiä avaavaa. Viikon "sana" on ehdottomasti ollut #matkailuavartaa.

video
Onnenpäivä, tämä yksi video riittäköön

Jannika ja me
16.5. esiintyi Jannika B Bar Somassa Porissa. Sinne mentiin Even kanssa. Oli hyvä keikka, Jannika on oiva esiintyjä ja laulaa erittäin kauniisti livenä. Iskelmäfestareilla sitten uudestaan! Mulle tämä oli myöskin henkisesti kasvattava reissu, olin nimittäin ilman alkoholia koko keikan ja sen jälkeen vielä baarissakin. Sit mä tajusin että hei, täähän on ihan jees olla selvinpäin. Meidän kulttuuriin nyt vain sattuu kuulumaan ylenpalttinen juopottelu. Suomalaiset ovat selvinpäin yleisesti ottaen kauhean ujoja, hirvittävän sisäänpäinkääntyneitä ja estyneitä. Itse en ole ujo persoona, ja ymmärsinkin tämän viikonlopun aikana, että ilman viinaakin voi olla hauskaa, ainakin mulla! Aion harrastaa tätä tipattomuutta vielä toistekkin. Kokeilla kannattaa [x]. 










matkalta Noormarkkuun, ihana kaunis suomalainen metsä
Torstaina viikko sitten oltiin siis rakkaan ystäväni Eveliinan kanssa Kallossa kuvailemassa. Kallo on porilaisten suosima kuvaus/paikka. Sinne lähdetään keskustasta aina myrskysäällä sankoin joukoin aaltoja katsomaan. Mekin katsottiin merta. Tehtiin oikein niinkin hienosti, että jätettiin älypuhelimet autoon ja keskityttiin olemiseen ja kuvailemiseen. Muutenkin oon viime aikoina koittanut vähentää sitä puhelinta, tietoisesti yritän OLLA ja olla katsomatta siihen. Keskittymiskyky olis ihan kiva saada takas. Se on jotain mitä älypuhelin multa vei. Sitäpaitsi elämä menee ohi jos kirjoittaa jatkuvasti viestiä tai selaa twitteriä. Moni hetki jää kokematta ja tuntematta. Ei kännykästä jää niitä muistoja.

Perjantaista puistohengailua meidän viihtyisässä kaupunkipuistossamme Kirjurinluodossa ft. Essi. Hyvillä säillä en vietä hetkeäkään sisällä!!!
Aamusumpeil Harjavallassa viikonloppuna

Viikonloppuhan meni niin, että mä en kerennyt olemaan kotona lainkaan enkä myöskään ollut kotona yötä. Mä vaan menin ja kiertelin ympäri Poria ja lähiseutua, oli hirveästi menoa ja meggalaa. Oli niin kauniit säät, että terassi vei rankasti aikaa... Musta sellanen elämäntyyli, jossa vaan mennään suunnittelematta ja stressaamatta olis mahtava. Tutustuttais ihmisiin ja yövyttäis missä milloinkin. Reivattais, reilattais, reissattais. Se olis jännittävä ja yllättävä, sitä mä elämältä haluun. Vaikka se kyllä pidemmän päälle olis liian kuluttavaa. Tän kiertelyviikon jälkeen olin niin väsynyt, että kun mä vihdoin tulin kotiin yöksi mä nukuin 16 tuntia putkeen. Entäs sitten kiertelykuukausi tai vuosi
Annika (kuvassa oikealla) on opiskellut matkailualaa Porissa kaksi vuotta, mutta ei ollut ikinä käynyt Reposaaressa, joka sijaitsee Porissa 25 km keskustasta. Reposaaresta meinas muuten muutama sata vuotta sitten tulla Suomen pääkaupunki! Annikan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän näki meren ensi kertaa Porissa. Ja yllättäähän se mutkin aina, kun tajuan että asun merenrantakaupungissa tai näen meren, sinne on kuitenkin sen verran matkaa. 

Reposaari
En juonut kumpaakaan
                                     
pystymetsää ja laakeeta..

..rypsi?peltoo, niin kaunista

Kankaanpään tori!
Iivari, Roosa ja Annika. Oli kiva olla eri ihmisten kanssa koko päivä, mä oon aina niin paljon mun parhaiden kaverien kanssa!

Kaupunkilaisten mysteeri löytyi Jämijärveltä! Kyllä ala-asteella kerrottiin mitä nää on mut en mä muista enää...google>>>
Maanantaipäivä meni on ex tempore & carpe diem way. Annika haki mut aamulla, ja vei mut yöllä kotiin. Siinä välissä me käytiin heittämässä rundi Pori-Pihlava-Reposaari-Pori-Kankaanpää-Jämijärvi-Kankaanpää-Pori, ja syötiin kahdesti, sekä pizzaa että rullakebabbia... Kankaanpäähän on n. 50 minuutin ajomatka Porista ja Jämpälle vielä vähän pidempi, niin että sai ihan matkafiiliksen aikaan musiikkien soidessa. Oli tosi kiva päivä matkustella maakunnan mannuilla. Oikeesti, jopa Pori tuntui suurkaupungilta peltojen ja metsien keskeltä palauduttua. Tää ei olekaan niin pieni paikka. Jos vaikka Kankaanpäähän vertaa. Mutta järkyttävän kaunis kesäinen luonto meillä on kaupungin ulkopuolella, siitä ei käy kiistäminen. 

Keskiviikkona eli edellispäivänä Kinossa esiintyi Teflon Brothers. Lähdin pois kesken keikan, mut onneksi kaikki kivat tytöt sai lipusta -50%, niin etten sentään täyttä hintaa maksanut. Tollasii tarjouksii sais olla useemminkin! 

Ihmiset, tutustukaa kotiseutuunne! Katsokaa sitä eri asenteella, kuvitelkaa vaikka näkevänne maisemat ensi kertaa, ja lähtekää lähelle paikkoihin, joissa ette ennen ole käyneet. Mä ainakin yllätyin positiivisesti tästä monipuolisuudesta mitä meillä täällä Satakunnassa on, nyt kun sitä jälleen kerran aloin pohtimaan.

Mulla ja Satakunnalla on viha-rakkaussuhde: välillä mä vihaan tätä loukkoa ja haluan pois, mutta kyllä tää silti on vaan yksinkertaisesti niin rakas paikka. 

Satakunnan Laulu sopii kuin nyrkki silmään tähän postauksen loppuun. Praise the home!

                                                   


 Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa, tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies,
luonnon voitti loitsuvoimin, synnyt syvät ties.
Kasvun kotipelto kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies.
Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos mielenkiinnosta! Kommentoi ihmeessä!