Matkapäiväkirjamerkintöjä viimeisimmän blogitekstin jälkeiseltä ajalta (personal stuff sensored, hups, enkku jää päälle):
”Torstaina 26.11.
Oltii Marionin projektin juhlissa. Saatiin taas niin muzungu-kohteluu,
ettei mtn rajaa. Menin jopa kaikkien eteen vapaaehtosesti kokeilee
esiintymiskammon iskeytymistä – EI MITÄÄN! Jonain päivänä mä palaan
teatteriharrastukseen, ku mä rakastan sitä. Tää on lupaus. Sitten himassa
safkaa ja ulos makoilee. Illalla menin vähä Kenjoyhy shoppailee... lähti käsist
XD. Naurettii kaikkie kaa mulle ja mu ostoksil ku tulin takas.”
”Perjantaina 27.11.
Aamul sato kute toivoinki! Sain nuQ! Sit satoki hituse liikaa... en
päässy duunii ollenkaa. Mut ei siinä, tein ainaki hiton hienon Guest House
-joulukalenterin (10.12. edit: se kalenteri on yhä kesken... oon myöhässä,
mutta elän Afrikan kiireetöntä aikaa, joten no probleemo!). Rento, rento päivä.
Illal tein nii hyvii maissi-kookoslettui a.k.a. fried posho (posho on
maissijauho+vesi -ainekset sisältävä gourmet-ruoka, jota kaikki syö halpuuden
takia tyyliin aina)."
”Sunnuntaina 29.11.
Aattelin pe-illal, et herään aamul jos herään, mut uni on 1.
prioriteetti. No, heräsin ja kysyin Silvialt kelloo. 9.34 se oli! ”Oh! I still
have time to get to the Kasubi Tombs”, sanoin, koska me oltii lähös klo 10.30.
Onneks heräsin, tuli mahti päivä!
Otettii hito halpa boda boda UNESCO:n maailmaperintökohde Kasubi Tombsii
(4000 [1€]/2hlö puole tunni matkal) ja siel opin paljo lokaalist
kuningasjärjestelemäst ja mielekiintosii faktoi, ja näin eri hedelmäpuita,
joten tiiän vihdoi mite banaani kasvaa. Ja nähtii Ugandan eka talo! Päätettii
myös tavata Bugandan kuningatar Marionin kaa!!! Imagine blogiotsikko: ”TAPASIN
BUGANDAN KUNINGATTAREN!!!” Ja lukijoita sataa... I'll be a journalist.
Sitten bodalla (olin joku 100h bodas, kiva oli tinkii ain...) intialaisee
syömää namiruokaa ja sit craft markettii ostaa laukkuu ja lompsaa (hinnat
16000-3000=13000 ja 4000-1000=3000). Sit Green shopsii ostaa ihanii
AFRIKKALAISII KIRPPARIVAATTEITA hintaan 5000 shillinkiä pala. Marion osti muute
laukun joka oli MADE IN FINLAND! <3 <3 <3 <3 <3 Siit sit
onnellisen, ku sain viimei shoppail, ni moskeijaa.
Moskeijas huivipäisen mentii. Oli mahtinäkymät tornist. Tuli
Vatikaani-flasback, ku kiipesin siel Pietarinkirko portait ylös kupolii joku
15-20 min. No mut ei silti mikää ihme, et tuli flashbackii, ku ite paavi oli
käymäs just sillo tääl Kampalas. Ni kai ny vähemmästäki.
Sit viini-cola-vesikaupat → Kampalan yhtee pahamaineisimpaa slummii, mis pari frendiä asuu pari
viikkoo. Ihmiset ei sais unohtaa niit maailmankolkkii, jengi elää siellä
totises köyhyydes iha tyytyäväisenä elämäänsä, lapsetki oli taas nii
onnellisii. Ootan jo omaa slummiyötä!!! So much.
Sit tuparipaardeihi, känä viinil.
Sit muzunguhinnoil (joka oli tällä kertaa sellanen, et valkoset pääsi ilmaseks
sisää...) Cabaa! Fiilis ja meno oli iha sama ku Porin Cabaretis, oikee
selkäpiitä karmi... Ihmisil iha sama behaviour! Hui! Ja sikana (!!!) varkait,
munki kassi avattii...-.-
Sit bodal (mihi meinasin nukahtaa,
oli meinaa niin halvatun tylsää) Alessia kaa kotii, safkaa, nukkuu. Aamul
darranpoikases ylös ja pakkaukset käyntii!
Lähettii Entebbee! Oon nyt matatus
menos sin, ja äske oli nii hieno hetki ku lauloin Man in the mirrorii,
ku se tuli radiost.
This is life. This is peace. This
is love. <3”
Tästä eteenpäin pvkirjamerkinnät on
laiskuudesta johtuen ranskalaisilla viivoilla, joten koostan tulevat
tekstinpätkät viivojen ja muistin perusteella. Suokaa siis anteeksi arvoisat
lukijat, käytän taiteilijan vapauksia!
”Torstaina 3.12.
Entebbes, tossa tunnin, parin
päässä tosiaa oltiin sunnuntain hienos hotellissa yötä, ja oli iha sikahienoo
päästä ekan kerran neljää viikkoo SUIHKUU! Lämmintä vettä ja kaikkee! Olo oli
raikas ku pari kuukautta hiekkamyrskys vaeltaneel kamelilla keitaas uimisen
jälkeen, ei meinaa toi sankovesi oo sama asia ko suihku. Mee ikkunast oli
sairaa hienot rantanäkymät valtavan Victorianjärven rantaan. Ja oli wifi! Oli
aamupala! Oli kahvia siellä! Oli toimivat vesivessat sängyn lähellä, ei
tarvinnu vaeltaa viittä kilsaa sinne! Naapurihotellil oli upee baari, missä
isuskeltiin! Ravintolaski syötii nii hyvää kokonaista kalaa, ja söin KFC:ssä
ranut. Oli niiin luksus! Mä löysin paikallisest ostoskeskuksest jopa
kauramaitoo, tismallee samaa ruotsalaista merkkii, mitä kotona litkin litran
päivässä! Maksoin siitä viis euroa mutta mitä sitä ihminen ei mielihalujensa
eteen tekis. Ja lisäks Juoppohullun päiväkirja anto minilomaan huumoria,
se on hauskin kirja, minkä oon ikinä lukenu, meinasin kuolla nauruun.
Sit tulin kipeeks. Vihdoin. Sitä
olin odottanu kuukauden! Mut ei, ei iskeny mikää vakava tauti. Mitä nyt
flunssa, yskä, lämpö, ei muuta. Vakavin tauti mikä siin himas maates iski oli
trooppisen myrskyn lailla repivä ikävä. Ikävöin miestäni Nilliä. Oon kärsiny
paljon. Tosi usein ahdistus saa musta yliotteen ja oon itkeny harva se päivä.
On tää rankkaa tää välimatka. Niin rankkaa. En enää ikinä lähe pitkäks aikaa
mihinkää yksin. Mut sillon ku mä tätä matkaa kauan sit järjestin, enhän mä
mitenkää voinu tietää tapaavani tollasta äijää.”
”Lauantaina 5.12.
Töissä torstaina vaava-pullaposken,
mun tulevan adoptiolapsen (ottaisin mukaan oikeesti jos voisin, mutta ei se
ihan niin mene, enkä taida olla kyllä äidiksi sopiva kymmeneen vuoteen)
nukutin, pikkunen nukahti mun syliin. En tiiä, koska se oli viimeks nukahtanu
niin. Oli taas niin liikuttavaa, ei tollasten vuoden-parin ikästen kuulu elää
ilman omia rakastavia vanhempia.
Ikävä vaivaa, se kiduttaa ja
riivaa. Niin paljon. Menin kuitenki eilen slummiin yöks, koska en halunnu vaa
kärvistellä kotona.
Alotettiin slummi-ilta syömällä
ihan sikaihanassa somalialaisessa ravintolassa! Siel oli niin mahtava
henkilökunta, ja hiton halpa ja hyvä ruoka kannettiin heti naaman eteen.
Tiputin siel lattial lasisen Coca-Colani, jota olin lopetusyrityksistä
huolimatta taas sortunu juomaan, ja vaikka olin jo juonu sen melkeen tyhjäks,
ni ne toi mulle LAHJAKSI uuden. Kui ihanaa! Meen uusiks.
Koska minä ja ystäväni tykätään
juoda iltakaljoja, me mentiin paikalliseen baariin, joka oli oikeesti LOKAALI!
Se oli niin lokaali meininki, oli kiva kattella siinä Mengon slummin kadulla
pe-illan laiffia ja juua sitä yhtä olustansa. Mentiin ajoissa kämpille, eli
huoneeseen, jossa ei ollu muuta ku kolme patjaa, hyttysverkko, seinät, ovi ja
katto, eikä sinne niiden lisäks muuta olis mahtunukkaa. Käytiin nukkumaan.
Siinä yöllä alko sitten sade, joka
ei muuten mua haittais, mutta kun se tippu katosta mun silmään. Ja ”tyynyyn
(vaatekasa”). Ja ”peitolle” (huivi). Ja joka paikkaan. Aamulla huomasin, että
vuotava katto oli kastellu myös mun puhelimen ja laukun, mutta molemmat toimii
vielki, onneks! Ziisus...
Yön tapahtumat ei ollu pelkästään
sateessa. Me saatiin vieraaks myös rotta, mitä en taivaan kiitos nähny, mutta
heräsin huonekaverin rotta-huuteluihin. Vauvatorakan kyllä näin, se oli söpö.
En tiiä kummasta nautin enemmän, Entebben luksusyöstä siistissä puhtaassa
kalliissa (18€/hlö) hotellissa, vai mutasesta kylmästä, märästä yöstä
vaarallisessa slummissa, missä en ois uskaltanu lähtee keskellä yötä yksin
vessaan, koska muutamaa yötä aikasemmin siellä oli tapahtunu jotain todella
epäilyttävää. Joku oli heitelly kiviä huoneen katolle, ja joku eläin oli kiljunu,
mutta en saanu tietää, mikä tapahtuma oli, koska oli olemassa riski, että se
oli yritys saada noi tyypit avaa ovi, että ne voitas putsata kamoista. Tiedä
häntä, molemmista öistä nautin.
Lauantaina tein niiin hyviä
tortilloja, tein pohjat, salsan, guacamolen, salaatin, paputahnatäytteen,
riisin, kaikki! Ja tää safka on niin tuoretta täällä, se tekee niin hyvää mun
herkälle vattalle. Porkkanakin mätäni kerran kolmessa päivässä ja kaikki rehut
pitäis melkeen ostaa samana päivänä kun käyttää! En kaipaa Suomen desinfioitua
biologisesti kuollutta ”ruokaa” (paitsi pizzaa... laktoositonta kermaa... ja
maitorahkaa... marjoja...<3)
HEH-JFK-JA-E 2015, eli mun sportti
ja terveellinen ruoka ym. -projekti edistyy huonosti. Rakkaan liikunnan sijasta
oon ottanu endorfiinit kaljasta.
Ja MURU TULEE TÄNNE <3 <3
<3 Se tullee tammikuussa... Mulla on paras mies ikinä. Mä saan esitellä
sille mun työt, kamut, ympäristön, ihanan Ugandan! Niin siistii, meille tulee
niin hienot pari viikkoo täällä!”
Harmaa ovi edes on frendien ovi |
”Maanantaina 7.12.
Lauantaina mentiin kirjastoon
aamulla, ku Marion opiskelee. Ite kattelin pääasiassa youtube-videoita, koska
F-R-E-E I-N-T-E-R-N-E-T! Ku lähettiin, alko sataa kaatamalla kesken
moottoripyörätaksimatkan.Siinä meitä sit oli, joku 30 boda bodaa pysätyneenä
keskellä isoo tietä sillan alla, oottelemassa, että sade loppuu. Kotona soitin
Nillille fb-videopuhelua, minkä käyttömahdollisuuden olin vihdoin tajunnu,
wohoo! Sit lähin toisten vapaaehtosten projektin bileisiin mm. syömään ilmaista
ruokaa ja kattelemmaa.
Kuuntelin musaa ja oli hyvä fiilis.
Mut illal väsytti niin paljon, et meinasin nukkua silmät auki. Halusin kuitenki
iltakaljan.
Sunnuntaina oli paskin fiilis
ikinä. Ahdisti niin paljon! Halusin pois! Makasin neljä tuntii aurinos
suremassa ja puhumassa Whatsapp-puheluu, en jaksa ees kertoo kelle... Sain
itteeni onneks niskasta kii ja menin lenkille. Kuuntelin ”Olen suomalainen”
-biisii ja juhlin rakkaan koti-Suomen itsenäisyyspäivää Ugandan Wakison
lämpimissä lenkkimaisemissa.
Illalla tein tärkeen päätöksen:
palaan kotiin aikaisemmin. Tuun kotiin samalla lennolla Nicolaksen kanssa, eli
todennäköisesti päivä tulee olee mun 20. syntymäpäivä, 6.2. Mä annan siis
itelleni synttärilahjaks kotiinpaluun ja vapautan itteni tarpeesta kituu ja
ikävöidä 24/7! Se on kaks kuukautta aikasemmin ku alunperin aattelin, mutta mä
voin nauttii loppuajastani täällä paljon enemmän, ku tiiän, ettei mun tarvii
erota Nillistä enää, ja saan alkaa tekee työnhakua ja osallistuu itekin
asuntonäyttöihin. Ja muutenkin, tuun nauttimaan Suomen talvesta paljon enemmän,
ku mulle se tulee kestämään vaan sen kaks kuukautta. ;) Puhumattakaan keväästä
sen jälkeen. Surullista on se, et oon saanu täältä nii hyvii frendejä, ja
muutama on sanonukki, etten mä voi sillon vielä lähtee. Mutta vielä me
tavataan.”
”Tiistaina 8.12.
Eilen päiväl alko isot pyörät
pyörii: mul on tärkeetä duunii, mä perustan mun projektille farmin! Ne omistaa
maata, mikä ei oo käytössä, joten mä pistän sinne kanoja ja kasveja kasvamaan,
nyt on hommaa ihan hitosti. Mahtavaa, nyt jokane tehon- ja tarmonripe, mitä
omistan, ni käyttöö.
Eile illal löydettii upee
urheilumesta, pelattii pesistä ja tansittii breakdancee. Mee ohjaaja, mua
paljon nuorempi tanssiohjaaja, oisko ollu noin 13-14-vuotias, oli uskomaton
tyyppi! Niin energinen ja niin taitava, niin innostava ja hyvä, mahtavin
ryhmäliikuntavetäjä, kenee oon törmänny. Koko mesta oli sairaan hieno, siel oli
ihana ja rento yhteishenki, jalkapalloo, koripalloo, sulkapalloo, beatboxingii,
räppäystä, jumppaa, tanssii, kaikkee! Oon nii innoissani et pääsen sin taas
huomenna. Lopuks siel oli keskustelu, mis kaikki istu ja jokku meni etee
puhumaa tai vaikka räppäämää, ja me ei-lugandaa-puhuvat saatii omat kääntäjät!
Kaikki oli viel ilmastaki! Pitkäl bodamatkal kotii me melkee osuttii naisee, se
ilmesty mee etee tyhjästä, oli kauhees liikentees keskel tietä. Oon nii tottunu
toho liikenteeseenki jo, se on yks selviytymistaistelu.
Tääl on muute kaduvarsil hieno
HIV:in ehkäsykeinoista tiedottava kampanja. Jokases mainokses joku kertoo
omasta tavastaa ehkästä HIV:iä, se on tosi mieleenpainuva ja iskevä.
HEH-JFK-JA-E 2015 on pärähtäny
käyntii! Oon urheillu kolme päivää peräkkäi! Tänää tein lihasreenii tos pihalla
musan soidessa. Urheilu on ihanaa, taas kerran mä lupaan, etten ikinä ikinä
pidä siit vapaaehtosesti taukoo, en koskaa.
Nyt vaa suunnitelmat vauhdil
käyntii, mul on yks hiton farmi perustettavana!”
Her name was New York, New Yooork... |
”Torstaina 10.12.
Passionhedelmä<3 naminami lemppari heti banaanista seuraavana |
Eilen mul tuli mielee yks kaunis
kesäinen päivä, ku mä ostin työmatkal karkkii ja jaoin sitä töis lapsille.
Siinä taas nähtiin ihmisluonne, kun selkeellä suomella sanoin, että ”one
candy”, ja silti jotkut rohmus niitä useempia... Kaikki irti mitä saa,
kapitalismin koulima ihmisluonne tai vaan ihmisluonne? Onko ihminen sellanen?
Perimmäiseltä luonteeltaan, haluuko porukka jakaa keskenään karkit, vai haluuko
jokanen vaa itellensä muita enemmän karkkia? Onko se kiinni siitä, mitä lapsi
on oppinut, vai tuleeko se halu ja toimintatapa jostain syvemmältä? Helppo
esimerkki, mut syvällinen aihe.
Pointtina oli eilisen kertomises
kuitenki se, et mä etätyöskentelen tällä hetkellä. Mä suorastaan hukun
tietokone- ja suunnitteluduuniin farmiasian takia, mut se tuntuu hyvältä pitkän
vähätoimeisuuden jälkee. Heräsin siis aamul taas hyvien unien jälkeen, mitä oon
muutenki harrastanu jo jonku viikon verran. Se tekee ihmisest uuden, ku nukkuu.
Tai minust ainaki! Sit mä menin säätämää mun puhelimen kaa, joka on lakannu
toimimast, lieneekö syynä olleen sitten just se kastuminen tai mikä, mut
puheluita en ainakaan pysty soittamaa. Otin moottoripyörätaksin ja menin
duunipaikalle pyörähtää ja lounastaa katukeittiökalaa ja kassavaa. Sit lähettii
taas sin urheilumestaa! Rakastan sitä paikkaa. Pesiskoutsi oli tosin tehny
oharit, ja sulkapalloo ei voinu pelata vieläkää jonkun tapahtuman takia, mutta
tanssittii pari tuntia breakdancee taas ja oli niiin siistii, tanssimisest
tulee nii hyvä mieli! Opin kaks eri droppia! Siis se fiilis siel mestassa on
iha mahtava, kaikki nii mukavii, avuliait ja yhtä jengii kaikki vaan yhessä. Ja
niin taitavii tanssimaa, ne pienet kersatki tanssii ihan sika hyvin, tanssi
tuntuu olevan näillä verissä. Mä oon urheillu neljä päivää putkeen ja nukkunu
hyvin, alkaa olotila paranemaa vihdoi, huhhuh.
Otettii hatkat sillee sopivasti
just enne sitä keskusteluu, koska oltii nälissämme. Mä olin ku mikäki lokaali;
istuttii kolme päällä moottoripyörässä ja kauhee hengenvaarallinen ruuhka ja
meteli. Mä vaa löin kuulokkeet korvilleni, lauleskelin ja istuin siinä. Iha ku
olis ollu Suomessa ja istunu bussissa. Ero siinä oli ainoostaa se, että enhän
mä nyt Suomessa ollu. Tää elämä täällä vaa on mulle paljon todellisempaa arkee, ku
menneisyyden arki siellä. ”
Hjuvä texti.. Muistat vaan elää hetkessä unohtamatta unelmia...
VastaaPoistahelpommi sanottu ku tehty ku karsii ikavaa :( mut nyt menee iha hyvi ku nii paljo duunii !
PoistaHienoja kokemuksia ja elämyksiä. Oon niin ylpee susta. Kova ikävä <3! Ps. älä unohda opinpolkua, jonne haluat. Sekin on sun yksi haave, jonka voit toteuttaa :).
VastaaPoistahienoo etta aiti on ylpee lapsestaan... tietty mut pidan yhe valivuode viel! toita ja matkusteluu.
PoistaMahtavaa luettavaa Anniina(nautin).Tsemppiä sinulle,maailma avartaa.
VastaaPoista